Intian matka alkaa torstaina. Valmisteluja on tullut tehtyä viikkoja ja kuukausia. Tietoa on tarjolla valtavasti, eikä kaikkea ole voinut syvällisesti suunnitella. Tunnelmat ovat kuitenkin korkealla. Eiköhän viime hetken valmistelutkin vielä edes jotenkuten lutviudu. Olisi mukavaa, että kaiken tarpeellisen muistaisi ottaa mukaan. Matkan tavoitteeksi olen ottanut 2 asiaa: kastijärjestelmän kitkeminen ihmisten mielistä ja aliravitsemuksen poistaminen. Seuraavalle matkalle aion ottaa vähän kunnianhimoisemmat tavoitteet. Aion jatkossa viettää talvet Intiassa, jos en saa hankittua pitempiaikaisempaa viisumia. Intia kiinnostaa kasvissyönnin takia. Kasvissyönti on ollut valtavirrassa maassa 3000 vuotta ja lihansyönti tällä hetkelläkin on kai alle 10 kiloa asukasta kohti. Nauta on hinduille pyhä ja sika muslimeille saastainen. Sen takia syödään lähinnä kanaa ja kalaa. Tosin broilerin kulutus on kovassa nousussa. Ja on kysymysmerkki, mitä Intian 300 miljoonalle ( http://beef2live.com/story-world-cattle-inventory-ranking-countries-0-106905 ) naudalle tapahtuu niiden kuoltua. Menevätköhän ne tilastojen ohi nälkäisiin suihin? Joka tapauksessa Intiassa on enemmän kasvissyöjiä (lakto-ovo sellaisia) enemmän kuin muissa maailman maissa yhteensä eli 360 miljoonaa ihmistä ( https://en.wikipedia.org/wiki/Vegetarianism_by_country ). Veganismi ei ole oikein suosittua Intiassa. Ongelmana on varmaan historiassa ollut B12-vitamiinin saanti. Sitä on saanut lehmänmaidosta muttei kasviksista. Bakteerien tuottama B12-vitamiini on varmaan suhteellisen uusi keksintö.
Olin Intiassa yli 25 vuotta sitten 1,5 kuukautta 1,5 vuoden Aasian reissulla. Matka räjäytti tajuntani (tajunta on räjähtänyt kyllä muutenkin useammankin kerran esim. musiikin vaikutuksesta). Oli vaikea uskoa, että elämme samalla planeetalla. Edes Coca-colaa ei ollut maasta saatavilla (paikallista Campa-colaa kyllä oli, 200 ml:n pullosta, isompaa limpparia ei maasta löytynyt). Maa on varmaan muuttunut valtavasti. Raportteja tilanteesta seuraa. Edellisellä matkalla katselin nähtävyyksiä (niitä Intiassa riittää joka puolella maata) ja viihdyin yhdessä kaupungissa päivän tai pari. Tällä matkalla juttelen ihmisten (intialaisten ja matkailijoiden) kanssa ja viivyn yhdessä paikassa vähintään viikon. Edellisellä matkalla aistin Intiaa silmillä, tällä matkalla korvilla. Mitä matkalla tapahtuu selviää, kun matka on ohi. Olemme matkalla tuntemattomaan niin kuin Pelle Miljoona lauloi vuonna 1981:
"Olemme matkalla
tuntemattomaan
seikkailu on alussa
kaikki ovat mukana
tahtoen tai tahtomattaan ".
