Viimeinen ilta Intiassa

Huomenna herään kello 5 aamulla. Kävelen metroasemalle 30 minuuttia ja nousen lentokenttämetroon. Lento lähtee 10.30. Kotiin saavun 23.00. Tulee siis pitkä matkustuspäivä. Toivottavasti pysyn hereillä. Turhan pitkiä viimeaikaiset yöt eivät ole olleet. Onneksi terveys on aika hyvä. Vesipullojen kanssa on ongelmia. Nyt Pepsin valmistama mineraalivesipullon korkki ei auennut vaan jäi pyörimään tyhjää paikallaan. Sen olisi pitänyt olla puhdasta vettä.

Matkamuistokseni ostin vesipullon. Siinä on iso kaatoaukko. Aukon suojuksessa on "juomatutti", jota suojaa puolipallon muotoinen läpinäkyvä suojus. Nerous piilee siinä, että suojus peittää myös "juomatutin", joten pullo ei vuoda suustansa. Suomesta ostin liki samanlaisen juomapullon, mutta siinä "juomatutti" avattiin ja suljettiin käsin. Epähygieenistä pitemmän päälle. Olen putsannut "juomatutin" ja kaatoaukon suojuksen kahteen kertaan hammasharjalla ja mineraalivedellä. Tuppaavat likastumaan. Itse juomapullo likastuu vielä paljon enemmän, kun siitä juo esim. rasvaisin käsin (intialaiset lätyskäleivät ovat joskus rasvaisia). Suomesta ostamani juomapullo alkoi vuotaa 2 käyttöviikon jälkeen. Ostin silloin intialaisen pullon ja huomasin, että se on parempi. Nyt ostin siis uuden samanlaisen varalle, jos yli 4 kuukautta käyttämäni pullo jostain syystä irtisanoo tehtävänsä. Ainakin se olisi hyvä putsata astianpesuaineella ja harjalla.

Delhissäkin on kuuma. Tämän päivän ylin lämpötila oli 38 ja alin 24. Paita kastuu helposti. Kirjoittelen vielä Suomeen palattuani yhteenvetoa matkasta kerran tai pari. Matka oli hieno. Ei Suomesta käsin saa mitään kuvaa siitä, millainen Intia on. On erittäin hyödyllistä olla itse paikan päällä. Maa on suuri ja sen historia on pitkä. Köyhyys on suhteellista. Intialaisilla on vähän rahaa, mutta vähälläkin rahaa saa paljon. Esim. syö-niin-paljon-kuin-jaksat aterian voi saada eurolla. Taxi Mumbaissa 16 kilometrin matkalla maksoi 320 rupiaa eli runsas 4 euroa. Jos mukavuudesta karsii ja matkustaa junassa sleeper-luokassa (jokaisella on peti, petejä on 3 kerroksessa), niin esim. Delhistä Chennaihin pääsee 780 rupialla (10 euroa, matkan kesto 33 tuntia).

Ripulia ja kuumotusta taas

Lauantaina aamuyöllä alkoi taas ripuli. Suolisto kouristeli koko ajan. Epäilin syyksi perjantaina päivälliseksi syömääni viileää linssisosetta. Ravintola oli paheksuttava kaasuliesi ulko-ovella, mutta halusin kokeilla uutta paikkaa - vanhat on jo nähty. Ripulia tuli päivän mittaan 4 kertaa. En käynyt syömässä, mutta ostin mineraalivettä, snäksejä ja keksejä. Jouduin siis viettämään lauantain sängyssä. Ei voinut tehdä muuta kuin kuunnella käytävän ääniä, koska huoneenoven ja käytävänikkunan yläpuolella oli vain puuritilät - äänet kantautuivat huoneeseeni. Viereisessä huoneessa oli intialaisia, jotka puhuivat monta tuntia. Heidän ovelleen myös koputettiin usein ja juttelemista riitti. Tuntui kuin he suunnittelisivat jotain - minun rahojeni ryöstöä. Huoneeni ovi oli nimittäin huonosti lukittava sisältä. Se aukeni sisäänpäin ja lukittiin vain yläosassa olevalla metallitangolla, jonka pituus oli vain 2 cm oven yläpuolella. Pelkästään työntämällä/vetämällä ovea kahvasta oven alareuna aukeni 5 cm. Jos ovea olisi potkaissut ulkoapäin, niin metallitanko olisi varmaankin irroittanut 2:lla ruuvilla kiinnitetyn vastinkappaleensa. Valitin huonoa lukitusta jo tullessani hotelliin, mutta virkailija sanoi, että lukitus yläreunaan on parempi kuin oven sivulle. Minun mielestäni molempi olisi parempi.

Heräsin sunnuntaiaamuna 6:lta ja harkitsin hotellin vaihtoa. Naapurihuoneessa herättiin samaan aikaan. Olin kuitenkin huonossa kunnossa ja ajattelin jäädä hotelliin kävi miten kävi. Suunnittelin mm. vuodepatjan laittamista oven alareunan tueksi hätätilanteessa, mutta vuodepatja oli tehty 2:sta ohuesta patjasta eikä siten toiminut tukena. Ilokseni käytävällä oli hiljaista aamupäivän ja huoahdin helpotuksesta. Valitettavasti minua alkoi oksennuttaa. Ensimmäisen oksennuksen sain estettyä juuri ja juuri sulkemalla suuni. Toinen oksennus meni sitten vessan lattialle. Pyyhin sitä vessapaperilla, mutta se riitti juuri ja juuri ottamaan suurimman osan oksennuksesta pois. Mahalaukkuni möyrysi tosi paljon koko päivän ja kolmas oksennus meni vessanpönttöön. Ihmettelin taudin pahenemista sunnuntaina ja arvelin syyksi mineraalivettä. Olin ostanut tuttuni Soranchinin kaupasta 3 litraa H2GO-vettä. En ole nähnyt sitä myytävän missään muualla. Lisäksi vesi on pullotettu Delhissä, jossa sataa vuosittain 600 mm ja käyttäjiä on 25 miljoonaa. Ihmettelin miten hyvää vettä Delhistä on saatavissa. Ostin sunnuntaina muunlaista vettä ja olo parani jonkun verran. Ripuli kuitenkin jatkui.

Maanantaiaamuna naapurini pitivät taas kovaa ääntä ja heidän ovella kävi lukuisia henkilöitä. Ei tuntunut hyvälle. Tuntui kuin he käyttäisivät huonoa vointiani helpon ryöstön tekemiseen. Olin sunnuntaina googlettanut hotellini nimen ja ryöstön, mutta mitään ei löytynyt. Se rauhoitti sunnuntain. Mutta maanantaina ajattelin, etten halua olla ensimmäinen ryöstettykään, joten menin katsomaan hotellia, jossa olin viettänyt yli kuukauden Intiaan saapuessani. Siellä oli onneksi yksi huone vapaana ja vaihdoin hotellia. Vanhasta hotellista sain 3 maksetun yön vuokrasta puolet takaisin. Uudessa hotellissa käytävä-äänet eivät häiritse. Huoneen seinät ovat täyttä betonia. Hotelli on myös kalliimpi, joten intialaisia on vähemmän ja länkkäreitä enemmän. Lauantaina ja sunnuntaina en ollut syönyt muuta kuin aamiaiset ja iltapalat (snäksejä, keksejä ja 2 banaania). Maanantaina söin päivälliseksi paistettua riisiä kananmunalla. Hyvä kun pysyi sisällä. Olo on jo vähän parempi. Suolisto ja mahalaukku eivät kouristele, mutta aivot jomottavat (aivotilavuuden aistii selvästi). Suunta on hyvä. Toivottavasti tiistai on parempi. Ainakaan kukaan ulkopuolinen ei potkaise nykyisen huoneeni ovea sisään. Huoneessani on samanlainen metallitanko oven yläreunassa, mutta lukon voi sulkea avaimella myös sisältä eli keskiosa on turvallinen. Lisäksi täällä ei ole köyhiä rahanahneita intialaisia. Soranchinin ystävyys kärsi kuitenkin kolauksen. Luulen, että oloni heikentyminen lauantaina ja etenkin sunnuntaina johtui pullotetusta vedestä.

Intiassa sattuu ja tapahtuu kaikenlaista turisteille. 2 intialaista on kehoittanut minua "ole varovainen, tämä on Intia". Mamallapuramin hotellia valitessani google-haulla löytyi hinta-laatusuhteeltaan parhaasta hotellista 2 kommenttia, joissa sanottiin, että hotellin omistaja raiskasi 2 kuukautta sitten hotellissa turistinaisen. Nainen pyysi jälkeenpäin  turvakameroiden (niitä on melkein joka hotellissa) kuvaa todisteeksi tapauksesta, mutta omistaja ei niitä antanut. Ei tehnyt mieli mennä kyseiseen hotelliin vaan maksoin toisesta lähes kaksinkertaisen hinnan.

Keskustelu junassa, AIDS Intiassa, loppu lähenee

Junassa Delhiin juttelin Uttarakhandin osavaltiossa asuvan pankinjohtajan kanssa (State Bank of India). Hän oli lomalla Chennaissa perheensä kanssa (vaimo, tytär ja poika). Seuraavaksi he menevät viikoksi Hong Kongiin, Macaoon ja Shenzheniin. Setelirahojen uudistus oli hänen mielestään fiasco - yhtään laitonta rahaa ei sillä saatu ilmiannettua. Uutta rahaa on yhtä paljon kuin vanhaakin. Pääministeri Modin puolue menestyi hänen mukaansa hyvin osavaltiovaaleissa (myös Uttarakhandissa), koska muita varteenotettavia vaihtoehtoja ei ollut. Hän kannatti järjestettyä avioliittoa. Avioerot Intiassa ovat hyvin harvinaisia. Järjestetyssä avioliitossa suvut tutustuvat toisiinsa paremmin jo ennen avioliittoa. Lisäksi horoskoopit (planeettojen sijainnit syntymähetkellä) ovat tärkeitä sopivan puolison löytämisessä.

Kiinnostuksena työn ja perheen lisäksi hänellä on uskonnot. Aika ei vain oikein riitä sen harrastamiseen. Häntä kiinnostavat kaikki uskonnot. Kristinuskon ja raamatun hän tunsi hyvin. Syntiinlankeemuksessa paha tuli maailmaan. Ennen syntiinlankeemusta Aatami ja Eeva saivat kaiken tarvitsemansa Jumalalta. Sen jälkeen he joutuivat tekemään työtä. Ihmisten tulee seurata Jumalaa, niin he pääsevät taivaaseen, muuten he joutuvat helvettiin. Kristittyjen sielut odottavat haudassa tuomiopäivää. Intialaisten ruumiit poltetaan, joten sielu joutuu vaihtamaan ruumista. Hän sanoi eläneensä jo monissa ruumiissa ja elävän jatkossakin muissa ruumiissa. Muslimeista hän ei pitänyt. He harrastavat maahanmuutto jihadia (uskonnollista sotaa). He tulevat esim. Euroopan valtioihin siirtolaisiksi/pakolaisiksi, lisääntyvät ja johtavat lopulta maata enemmistönä. He eivät sulaudu valtaväestöön vaan pitävät oman kulttuurinsa. Hyvänä puolena muslimeissa on se, että he pitävät Jumalan mielessä (5 rukousta päivässä). Länsimaiden sivistys tosin romahtaa sinä päivänä, kun muslimit ovat länsimaissa enemmistönä. Länsimaat veisivät kulttuurin muihin aurinkokuntiin, mutta muslimit pysäyttävät kehityksen. Kolmatta maailmansotaa ei tule - ihmiset ovat oppineet historiasta. Yhdysvallat taantuu muslimien maahanmuuton takia ja Kiina menee ohi vaikutusvallassa. Maahanmuuttoa ei tulisi harrastaa - kukin maa hoitakoon omat asiansa.

Minä luulin, että AIDS on vakava ongelma Intiassa. HIV-kantajia on 2 miljoonaa Intiassa, kolmanneksi eniten maailmassa (Etelä-Afriikan tasavallassa ja Nigeriassa on enemmän). Prosentuaalisesti Intia on vasta 90. maailman HIV-tilastoissa. Pahin tilanne on Saharan etelänpuoleisessa Afriikassa. Uusia HIV-tartuntoja Intiassa tulee vuodessa 116 tuhatta. Pudotusta on alle puoleen 10 vuoden takaisesta. Suunta on siis hyvä ja kampanjointi on tehonnut. Pahin tilanne Intiassa on etelässä ja koillisessa. Lisätietoa AIDS:ista Intiassa https://en.m.wikipedia.org/wiki/HIV/AIDS_in_India .

Matkaa on jäljellä enää reilu viikko. Ensi viikon perjantaina lennän Delhistä Helsinkiin ja jatkan samana päivänä junalla Joensuuhun. Paljon ei siis ole enää Intiassa tehtävissä. Tärkein tehtävä on löytää paikka, jossa lentomatkan Boarding Pass:in voisi tulostaa paperille. Boarding Pass:in saa kuitenkin vasta 36 tuntia ennen lentoa, joten aikaa tulostuspaikan löytämiselle on. Chennaissa oli niin kuuma (ja kova liikenne), että aika kului kielten opiskelussa. Tamilin kielen verbitaivutus (mennyt, nykyinen, tuleva) oli kiva oppia. Olen sen tosin ennenkin osannut, mutta osa oli unohtunut. Lisäksi taivutuspäätteet ovat eri lähteissä erilaiset (lienee syynä murteiden lukuisuus ja kirja- ja puhekielen erot). Hindinopetusvideoita katsoin myös YouTubesta, koska puhelimessa on 5GB datakäyttöä jäljellä. Opetusvideoiden laatu vaihteli, mutta ääntämys tuli kyllä selväksi. Delhissä jatkan hindivideoiden katselua.

Terveys, sää ja muutoksia 26 vuodessa

Terveys on ollut aika hyvä ensimmäisten viikkojen ripulia lukuunottamatta. Matkaoppaan mukaan 30-70% matkailijoista saa sen ensimmäisten 2 viikon aikana. Puducherryssä minulla oli outoa aivojenjomotusta (muuten on terve, mutta aivojen tilavuuden aistii), mutta se meni ohi. Sain sen ilmeisesti aivan tavallisesta ateriasta. Kun jomotus oli jo alkanut, niin söin raakaa kurkkua ja tomaattia voileivän välissä, mikä ei ole hyvä idea. Mutta tilanne oli nopea - tilasin kasvisburgerin, mutta sain voileivän. Palatessani Chennaihin sain ekana iltana ripulin ja aivot alkoivat taas jomottaa. Oireet tulivat ilmeisesti sinetöimättömästä vesipullosta - tarjoilija avasi korkin puoliksi, joten sinetistä ei voinut olla enää varma. Ripuli lähti, mutta jomotus ei. Tätä on siis ollut ennenkin, mutta nyt sitä on ollut jo 10 päivää. Saisi jo lähteä.

Olen ollut hyvin varovainen juoman ja ruoan suhteen, mutta aina ei voi olla täysin skarppina. Olen vältellyt mm. lassia (jugurttijuomaa), hedelmämehua, pakkaamatonta jäätelöä ja milksheikkejä, koska kaikissa niissä voi olla vesijohtovettä. Matkaopas listaa kyseisten tuotteiden hintoja ravintoloissa (ja kehuu niiden makua), mutta toisaalta varoittaa nauttimasta vesijohtovettä (hampaidenpesussakin). Ristiriitaista. Jugurttia olen silloin tällöin syönyt, vaikka siinäkin voi olla vesijohtovettä. Ajattelin kokeilla vastustuskykyäni pienimuotoisesti. Ongelmia jugurtista ei liene ole tullut. Lisäksi sitä on melkein aina thaleissa/mealseissa, joten sitä on vaikea vältää (voihan jugurttikipon tosin jättää syömättä). Pohjois-Intiassa tuli melkein joka aterian yhteydessä raakaa punasipulia, jonka jätin alun jälkeen aina syömättä - raa'at kasvikset eivät ole hyvä juttu Intiassa. Nykyisin pyrin syömään ravintoloissa, joissa on oikea keittiö. Joka toisessa ravintolassa on kuitenkin ravintolan ulko-ovella kaasukeitin. Lankean tosin joskus niihinkin, kun kaipaan vaihtelua ravintoloihin.

Syy siihen, miksi täällä tuntuu kuumalta, on se, että täällä on todellakin kuuma. Tämän päivän ylin lämpötila oli 36 astetta ja alin 28. Samanlaista säätä on ollut pitempäänkin ja on jatkossakin (matkustan tosin huomenna 2:n yön junalla Delhiin). Vaatteet tuntuvat liimautuvan ihoon ja kattotuuletin on täysillä. Yöllä ei kaipaa lakanaakaan peitoksi. Eilen ja tänään oli luvassa lyhyttä ukkosta, mutta sitä ei kuulunut. Matkallani ei ole vielä satanut pisaraakaan vettä.

Intia on muuttunut maltillisesti sitten viime käyntini 26-vuotta sitten. Kaikkea en viime matkaltani muista, mutta alla on joitakin tapahtuneita muutoksia.
1) Metroja oli viime kerralla vain Kolkatassa. Nykyään Delhissä on laaja metroverkosto. Lisäksi metroja ollaan rakentamassa kaikkiin käymiini miljoonakaupunkeihin (Ahmedabad, Mumbai, Hyderabad ja Chennai). Ovat todella tervetulleita, mutta kokonaan ne eivät ratkaise liikenneongelmia.
2) Polkupyöräriksat ovat kadonneet (Delhiä lukuunottamatta). 3-pyöräiset autoriksat ovat ne korvanneet (oli niitä tosin ennenkin).
3) Moottoripyörät ja skootterit ovat vallanneet kadut. Autoja on enemmälti Delhissä ja Mumbaissa.
4) Sokeriruokopuristimet kaduilla toimivat nykyään sähkömoottorilla eikä käsikammella.
5) Etelä-Intiassa ruoka syödään nykyisin melkein aina banaaninlehdeltä (voi olla myös leikattu lautasenmuotoon lautasen päälle). Viime matkallani söin aterian vain kerran banaaninlehdeltä.
6) Hotelleissa on lähes aina oma vessa. Jaettu (käytävällä oleva) vessa oli tällä matkalla vain Mumbaissa. Viime matkallani jaettu vessa oli omaa yleisempi.
7) Hotellien hinnat ovat 5-kertaistuneet, hotellien taso on 2-kertaistunut.
8) Nähtävyyksien hinnat ovat nykyisin turisteille noin 20-kertaa kalliimmat kuin paikallisille. Viime matkalla ei ollut turistihintoja.
9) Matkakustannukset kokonaisuudessaan ovat 2,5-kertaistuneet (kiitos hotellien hinnannousun). Ruoan ja kulkuvälineiden hinnat eivät ole paljoa nousseet.
10) Lihaa on nykyisin tarjolla paljon entistä enemmän (ja suurempina annoksina) ravintoloissa. Edellisellä matkallani (kun vielä olin sekasyöjä) suurin saamani liha-annos oli peukalon kokoinen kananreisi (lukuunottamatta Mumbain hienoimman hotellin buffet-pöytää, hinta 6,6 euroa).
11) Jaoin 26 vuotta sitten intialaiset rikkaisiin (joilla on kengät), keskiluokkaan (joilla on sandaalit) ja köyhiin (paljasjalkaiset). Rikkaita on yhä vähän, mutta köyhät ovat vähentyneet. Heitäkin toki on.
12) Länsimaisia tavaroita ei viime käynnillä Intiassa ollut - ei edes Coca-Colaa. Autot oli 50-luvun Morris Minorin kopioita (tosin uutuutena oli pieni Maruti Suzuki) ja moottoripyörät olivat englantilaisen mallin mukaisia Royal Enfieldejä. Nyt on tarjolla länsimaisia tuotteita länsimaiseen hintaa. Enemmistöllä on kuitenkin varaa hankkia vain kotimaisia ja kiinalaisia tuotteita. Yhteistyöyritykset (intialainen + länsimainen yritys) tuottavat melko hyviä ja melko edullisia tuotteita. Ne toimivat välimuotona.

Holi, osavaltiovaalit ja snäksit 2.0

Maanantaina vietettiin Intiassa Holia, joka vastannee Suomen vappua. Se on riehakkain intialaisista juhlista. Tapana on viskata kadulla värillistä vettä tuttujen ja tuntemattomien niskaan. Olin peloissani, miten Holi vaikuttaa matkustamiseeni ja kadulla kävelyyn ravintolaan. Ajattelin jemmata hotellihuoneeseeni vesipulloja ja snäksejä, jotta selviäisin pahimman riehunnan ohi. Paikkakuntien välillä en Holin aikaan (itse asiassa 2 päivää) matkustanut. Pelkäsin myös, että päivät (su ja ma) olisivat vapaapäiviä ja kaikki liikkeet olisivat kiinni. Kun kyselin hotellin pitäjältä asiasta, niin hän sanoi, että Holi on pohjois-intialainen juhla, eikä sitä juuri Etelä-Intiassa juhlita. Chennaissa vain jotkut pohjois-intialaiset siirtolaiset heittelevät vettä toistensa päälle omilla asuinalueillaan. Syntyperäiset etelä-intialaiset eivät vesileikkiä harrasta.

Menin maanantaina varovaisella mielellä lounaalle, mutta mitään merkkejä vesisodasta ei kadulla ollut. Huokasin helpotuksesta. Seuraavan päivän paikallislehdessä oli kuvia Chennain Holista. Siinä sanottiin, että jotkut turistitkin ottivat juhlaan osaa, mutta vesileikkiä harrastettiin vain muutamassa kaupunginosassa. Valokuvissa ihmiset olivat märkiä ja värikkäitä. 26 vuotta sitten olin Holin aikana Nepalissa, Pokharassa. Pysyin tällöin hotellihuoneessani aamu- ja iltapäivän. Ulkoa kuului rajua meteliä. Kun lähdin illalla päivälliselle, niin kadut olivat värillisiä vesilammikoita täynnä. Varmaankin juhlijatkin olivat läpimärkiä värillisestä vedestä. Tosin he laittoivat illaksi vaihtovaatteet päälle. Minua ei silloinkaan Holi paljon innostanut. Mietin lähteekö värit pesussa pois vaatteista ja miten pidän passini ja rahani kuivina. Nuoret, lapset ja lapsenmieliset aikuiset ovat innokkaimmat Holin viettäjät.

Intiassa pidettiin noin 6 osavaltiossa paikallisvaalit. Uttar Pradeshin vaalituloksia seurattiin innokkaimpina, koska se on Intian osavaltioista väkiluvultaan suurin. Samalla jännitettiin, miten pääministerin setelirahojen uudistus vaikuttaa vaalitulokseen. Pääministerin puolue, BJP, sai Uttar Pradeshissa murskavoiton eli yli puolet valituista. Kansa siis tuki pääministeriä. Valituista jäsenistä Uttar Pradeshissa 80% omisti yli 10 miljoonaa rupiaa. Toiseksi suurin osavaltio vaaleissa oli Punjab ja kongressipuolue voitti siellä. Pienemmissä osavaltioissa myös paikalliset puolueet menestyivät. Intia ei siis ole poliittisesti yhtenäinen. Suuret puolueet voivat olla pikkutekijöitä joissain osavaltioissa, joissa paikallispuolueet vievät kannatuksen. Niin on täällä Tamil Nadussakin. Suosituimmat poliitikot ovat entisiä elokuvanäyttelijöitä, jotka ovat perustaneet omia puolueitaan. Muualla Intiassa Tamil Nadun paikallispuolueet eivät toimi. Keralan osavaltiossa kommunistit pärjäävät hyvin. Kongressipuolue on hallinnut Intiaa melkein koko itsenäisyyden ajan. Alussa kongressipuoluetta johti Nehru, sitten hänen tyttärensä Indira Gandhi, sitten Indiran poika Rajiv Gandhi, sitten Rajivin vaimo Sonja Gandhi ja nykyään Rajivin ja Sonjan poika Rahul. (Indira ja Rajiv murhattiin). BJP on nyt kuitenkin vahvasti vallassa kiitos pääministeri Modin, josta kansa tykkää.

Luulin jo kokeneeni kaiken intialaisista snäkseistä, kunnes näin 1 rupian hintaisen snäksipussin. Painoa pussilla oli 6 grammaa. Ostin samalla 2 rupialla toisen snäksipussin, joka painoi 10 grammaa. Molemmissa oli vehnä- ja maissijauhoista tehtyjä suomalaisen juustosnäksin tapaisia, mutta paljon ohuempia, pitkuloita. Muita snäksien muotoja ovat rinkulat ja pallot, joskus myös simpukat. Minulle mieluisimpia snäksejä ovat pähkinät, linssit sekä kikhernejauhoista eli besanista tehdyt snäksit niiden ravintoarvojen (ja proteiinipitoisuuden) takia. Yksi pieni pussi niitä maksaa 5 rupiaa. Joskus jopa 5 rupian pussissa on mukana muovilelu, taikatemppuvälineet, palapeli tai tarra. Pussin avaus on joskus vaikeaa. Yleensä pussin yläosa aukeaa repimällä molempia sivuja erilleen tai yläkulma aukeaa repimällä yläsaumasta alaspäin. Vain noin 5 kertaa saksia on tarvittu. Mutta sakset käyvät melkein joka päivä mielessä - niin tiukkaan jotkut snäksit on suljettu. Snäksipussi on täytetty ilmalla, joten pussi näyttää suurelta. Kun pussin avaa, niin pohjalla on vain snadisti syötävää. Joskus käy niin, että kun ilmalla täytettyä pussia yrittää avata, niin pohja repeää ja syötävät ovat lattialla.

Aamiaisen ja illallisen hinnaksi tulee 30-40 rupiaa per ateria eli aika vähän. Monet (länkkäreille suunnatut) ravintolat mainostavat 100-250 rupian aamiaisia. Snäksit pelastavat budjettini ja ne ovat sitä paitsi päivän monipuolisimmat ateriat lukuunottamatta joitakin Pohjois-Intian thaleja ja Etelä-Intian mealseja (ovat likipitäen sama asia), joissa voi olla yli 10 eri (kasvis)ruokalajia (melkein puolet riisiä kostuttavia litkuja, esim. curry tai ohut jugurtti) pienissä kipoissa. Hinnat vaihtelevat 50-150 rupiaa. Niihinkin kyllästyy, joten snäksit ovat tervetullut ruokalaji. Kun kysyy myyjältä keksejä, niin he tuovat näytille aina cashew-keksejä. Ne ovat kalleimpia ja niissä on pähkinää vain nimeksi. Tavallinen keksi on yli puolet halvempaa ja vaihtoehtoja on parikymmentä.

Kuumotuksia ja elintasokuilu

Eilinen päivä oli surkea. Ensinnäkin vasenta kyynärpäätä alkoi särkeä aika paljon. Se on varmaankin perua Aurovillen polkupyörämatkalta. Ihme vain, että kipu alkoi lähes 2 viikkoa kaatumisen jälkeen. Muut luusäryt ovat onneksi kadonneet.

Toiseksi kävin illalla ja yöllä 4 kertaa vessassa ripulin takia. Se tuli kai mineraalivesipullosta eräässä ravintolassa. Tarjoilija avasi korkkia tuodessaan pullon pöytään. Minä huomasin, että korkin muovisuoja oli puoleksi irti. Kun otin muovisuojan pois, niin korkin alapuolella oleva o-rengas valahti alas. Korkki ei siis ollut sinetöity tai sitten tarjoilija rikkoi sinetin tuodessaan pullon pöytään. 1 vrk tämän jälkeen maha oli siis sekaisin. Valitin tarjoilijalle sinetistä, mutta hän ei ymmärtänyt pointtiani. Matkailijan tulee aina itse avata sinetöity korkki, jotta hän voisi varmistua, että vesipulloa ei ole uudelleentäytetty vesijohtovedellä. Olen palauttanut 2 pulloa ravintolassa huonosti sinetöidyn korkin takia. Olisi pitänyt palauttaa nytkin. Toinen syy ripuliin voi olla kylmänä syöty kasvisthali 2 vrk ennen ripulia. Menen aina ravintolaan 5:n jälkeen ja joissain ravintoloissa on vain lounaan tähteitä tällöin jäljellä (useat ovat kokonaan kiinni). Olen syönyt kylmän kasvisthalin aikaisemminkin, joten vesipullo tuntuu todennäköisemmältä ripulin syynä. Pitäisi aina syödä lämmintä ruokaa, mutta joskus sitä ei vain ole tarjolla.

Kolmas vastoinkäyminen oli se, että hotellini Chennaissa on 200 metrin päässä siitä hotellista, jossa allekirjoitin nimeni tyhjään vihkoon. Yritin saada hotellin 3 km:n päästä, mutta se oli täynnä. Nyt siis on pelkona, että sana saapumisestani Chennaihin leviää myös vihkon omistajan korvaan. Kun illalla kuuntelin käytävän ääniä, niin tuntui kuin joku/jotkut kyttäsivät minua. En nukkunut koko yönä yhtään ripulin ja allekirjoitusvihkon takia. Suunnittelin jo aamulla lähteväni toiseen kaupunkiin (Chennai on muutenkin jo liian tuttu), mutta en löytänyt booking.com:ista sopivaa hotellia. Lisäksi ripulin kanssa ei ole kiva matkustaa. Parannuskeino on lepo. Lisäksi pyykkini tuli aamulla 10-11 välissä, joten minun olisi pitänyt ostaa uusia vaatteita, jos olisin lähtenyt 7-8 maissa. Päätin jäädä hotelliini kävi miten kävi. Hyvin kävi. Tänään käytävältä ei ole kuulunut kyttäysääniä. Ehkä intialaiset ovat vain uteliaita turisteja kohtaan.

Elintasokuilu Suomen ja Intian välillä on valtava. Saan valtionavustuksia tekemättä yhtään töitä melkein kaksinkertaisesti hyvinpalkattuun intialaiseen verrattuna. Ovatko intialaiset sitten laiskoja? He tekevät pitkää työviikkoa - lauantaikin on työpäivä. Työpaikkoja on monenlaisia. Joissain paiskitaan kovasti töitä, toisissa ei tehdä juuri mitään. Intialaisille 100 rupiaa on iso raha, 1000 rupiaa tähtitieteellinen. Päiväpalkka pyörinee 400 rupian paikkeilla - se tosin vaatii koulutusta. Suurin osa väestä ansaitsee tätäkin vähemmän. Minulla menee pelkkään ruokaan intialaisen päiväpalkka. Länsimaissa koneet tekevät työn. Teollistuminen on jo vanha juttu. Intiassa moni juttu tehdään käsin. Tämä työllistää ihmisiä, mutta tehokasta se ei ole. Intialaiset kyllä haluavat tehdä töitä ja ovat monessa asiassa eteviä (käsityötaidot). Tiede ja tekniikka ei ole kuitenkaan käytössä kaikilla aloilla. Seurauksena on, ettei Intia pysty kilpailemaan uusien tuotteiden aloilla länsimaiden kanssa. Mutta Intia muuttuu ja koulutusta arvostetaan. Kestää kuitenkin kymmeniä vuosia ennen kuin Intia saavuttaa taloudessa länsimaiden tason. Se on pitkä aika, mutta suunta on selvä ja talous kasvaa koko ajan. 2050 Intia on jo varmaan aika rikas (ja kallis) maa.

Mamallapuram 2.0, eläimet vapaiksi ja köyhyys pois

Mamallapuramin temppeleissäkäynnin hinta oli noussut 2 vuodessa (matkaoppaan tekemisen jälkeen) kaksinkertaiseksi. Vastustin nousua enkä mennyt sisään vaan katsoin temppelit aidan takaa. Aistinautinto ei ollut kovin suuri, mutta eivät ne lähempääkään olisi olleet päräyttäviä. Kallioon hakatut veistokset ja pienet luolatemppelit olivat ilmaisia. Intialaiset ovat kovia kivenhakkaajia. Monet temppelit ovat ulkoapäin veistoksia täynnä. Niitä on tehty yli 1000 vuotta sitten ja niitä tehdään vielä nykypäivänä. Temppeleistä ja veistoksista jäi päällimmäisenä mieleen märkä paita. Molempia katsellessa tuli käveltyä yli tunti ja paidasta oli vaikea löytää kuivaa kohtaa sen jälkeen. Ilma on kuuma ja kostea (varmaankin koska Bengalinlahti on vieressä). Vuoden keskilämpötila Mamallapuramissa on 28 astetta. Paita kastuu myös ravintolassa käydessä parinsadan metrin päässä ja illallakin hotellissa tuntuu hikoilevan vaikka kattotuuletin on päällä. Eipä täällä tule paljon rehkittyä. Iisisti pitää ottaa. Ihmettelen vain, miten intialaiset tekevät ruumiillista työtä tässä kuumuudessa. Työntekijöillä on monesti vain lannevaate ja hihaton paita päällä. Silti on saavutus saada jotain aikaan tässä lämmössä. Intialaiset ovat kai geneettisesti sopeutuneet ilmastoon.

Yhdessä ravintolassa intialainen tarjoilija kysyi minulta suomeksi "olenko suomalainen?" ja seuraavaksi "mitä kuuluu?" Hän oli käynyt Helsingissä. Ravintolassa oli myös nuori suomalaisnainen, joka oli varmaan häntä opettanut (ja tuonut Suomeen visiitille). Nainen sanoi, että illalla (katto)ravintolassa esiintyy suomalaisbändi. Kuulosti houkuttelevalta, mutten kuitenkaan mennyt bändiä katsomaan. Iltaisin on mukava seikkailla netissä (sähköposti, Facebook, Intian lehdet, Wikipedia jne.) ja pimeässä liikkuminen Intiassa tuntuu riskiltä (hätävarjelun liioittelua luultavasti). Turistien vaikutus Intiaan on sitä paitsi negatiivinen - he tuovat mukanaan liharavintolat. Mamallapuramin turistighetossa mainostetaan paljon kalaravintoloita (muutakin lihaa toki saa). Turistigheton ulkopuolella enemmistö ravintoloista on kasvisravintoloita. Oli vähän vikatikki tulla turistirysään, mutta täällä tuli todettua, että peri-intialainen kaupunki on parempi (ravintotottumuksiltaan).

Mikä saa minut pitämään Intiasta ja tulemaan tänne? Syy on vähän sama kuin eläinoikeusasioissa: en saa nukuttua kunnolla, jos en tee jotain kärsivien olentojen auttamiseksi. Eläimet eivät saa liikkua eläintiloilla riittävästi Suomessa ja ne tapetaan ennenaikaisesti. Intiassa kaikki ihmiset eivät saa syötyä joka päivä riittävästi ja köyhyys rajoittaa monen intialaisen elämää - ei voi tehdä sitä mistä tykkäisi. Mitä voin tehdä eläinten hyväksi Suomessa? Olla syömättä eläinkunnan tuotteita ja saarnaamalla siitä muillekin. Mitä voin tehdä köyhien hyväksi Intiassa? Ensinnäkin on hyvä tuntea asiaa tarkemmin. Toiseksi voi antaa oman työpanoksensa Intian hyväksi (toivottavasti saan työviisumin lähivuosina Intiaan). Asumalla Intiassa tutustuu intialaisiin paremmin ja voi vahvistaa heidän hyviä puolia ja saada ajattelemaan intialaisen kulttuurin varjopuolia. Hyvä kombinaatio tavoitteistani on elää Intiassa vegaanina, tehdä työtä ja kannustaa intialaisia tekemään samoin. Mitä työtä tekisin Intiassa on suuri kysymysmerkki. Tykkäisin tehdä työtä ihmisten parissa. Tietokoneohjelmointi on peri-länsimaista ja siten eettisesti arveluttavaa (tietokoneet on kehitetty liharuoan voimalla). Järjen käyttö on sallittua. Kohtuullinen toimeentulo pitäisi olla jokaisen ihmisen perusoikeus. Liika työnteko on pahasta samoin kuin työttömänä oleminen.

Kerjäläiset, kaupustelijat ja Mamallapuram

Kerjäläisiä on joka kaupungissa - ei paljoa, mutta siellä täällä. Minua kerjäläiset ärsyttävät - he voisivat keksiä muita toimeentulon lähteitä. Kävelevänä pankkiautomaattina toimiminen ei tunnu kivalle. Olisin valmis tarjoamaan yhteisen aterian halvassa ravintolassa silloin tällöin kerjäläisille, mutta kielimuuri tekee sen vaikeaksi. Kerjäläiset eivät puhu englantia. Olisi kuitenkin kiva tutustua henk koht kerjäläisten taustoihin. Jos joskus opin jonkun intialaisen kielen kunnolla, niin voisin tarinoida kerjäläistenkin kanssa. Mutta kielen oppiminen vie vuosia. Sitä ennen voisin toimia kummina (Suomesta käsin) joillekin intialaisille/nepalilaisille ja tavata heitä myös matkoillani. Olisi kiva nähdä, mihin antamani raha todellisuudessa menee. En auttaisi monia ja paljon vaan joitakin ja kohtuullisesti. Mutta lihansyöjiä en auta. Auttaminen pitäisi varmaankin aloittaa jainalaisista, vaikka he ovatkin monesti tavallisia intialaisia rikkaampia.

Toinen näkyvä ja kuuluva ihmisryhmä on kaupustelijat. Ei ole asiaa ja tavaraa, jota intialaiset eivät turistille tyrkyttäisi. Yleisin tapaus on autoriksakuski. Täytyy olla todella ylioptimistinen, että aina turistin ohittaessa autoriksan kuski kysyy, "kelpaako kyyti", "mihin olet menossa". Ja autoriksoja on paljon. Luulisi, että riksakuski uskoisi turistin osaavan itse pyytää kyytiä, mutta ei. Ilmiö on sama kuin äänimerkin käyttö kulkuvälineissä (myös autoriksoissa). Sillä osoitetaan, että ollaan elossa - olisi sille sitten todellisuudessa tarvetta tai ei. Se on myös tapa, johon on totuttu. Jos et muuta keksi, niin tööttää/tarjoa autoriksakyytiä/kutsu kauppaan tai ravintolaan. Asiakkaita ei intialaisilla yrittäjillä ole suurimman osan aikaa, joten aikaa riittää ohikulkijoiden huhuiluun. Mamallapuram on turistirysä (6 vanhaa hindutemppeliä ja kallioon hakattuja veistoksia ja luolatemppelejä) ja turistighetossa ei voi montaa askelta ottaa ilman että saa rahankäyttötarjouksia. Luulisi, että myyjät uskoisivat turistin osaavan itse tulla kauppaan, mutta ei. Tilanne johtaa molempien osapuolten turhautumiseen - kauppa ei käy ja aistit pitää sulkea.

Minulla om Mamallapuramissa aikaa 10 päivää. Se tuntuu kohtuulliselta. Yleensä paikkakunnilla viikko tuntuu liian lyhyeltä ja 2 viikkoa liian pitkältä ajalta. Mamallapuramin nähtävyydet näkisi kyllä 2 päivässä, mutta matkasta tulisi hektinen, jos parin päivän välein vaihtaisi paikkakuntaa. Mamallapuram on matkani kohteista pienin (15000 asukasta), joten liikennettä täällä ei paljon onneksi ole. Ihmisiä olisi kiva tavata ja jututtaa, mutten ota asiasta stressiä. Jos sopiva tilaisuus tulee, niin rupattelen, mutta saan aikani kulumaan myös hotellihuoneessa. Viime aikoina olen katsellut ja kuunnellut tamilin kielen oppitunteja YouTubesta. Mukavaa vaihtelua tekstin lukemiselle. Huomenna tai ylihuomenna menen katsomaan 6 hindutemppeliä. Ne ovat maksullisia - yhteishinta turistille on 250 rupiaa, intialaiselle 10 rupiaa.