Kerjäläisiä on joka kaupungissa - ei paljoa, mutta siellä täällä. Minua kerjäläiset ärsyttävät - he voisivat keksiä muita toimeentulon lähteitä. Kävelevänä pankkiautomaattina toimiminen ei tunnu kivalle. Olisin valmis tarjoamaan yhteisen aterian halvassa ravintolassa silloin tällöin kerjäläisille, mutta kielimuuri tekee sen vaikeaksi. Kerjäläiset eivät puhu englantia. Olisi kuitenkin kiva tutustua henk koht kerjäläisten taustoihin. Jos joskus opin jonkun intialaisen kielen kunnolla, niin voisin tarinoida kerjäläistenkin kanssa. Mutta kielen oppiminen vie vuosia. Sitä ennen voisin toimia kummina (Suomesta käsin) joillekin intialaisille/nepalilaisille ja tavata heitä myös matkoillani. Olisi kiva nähdä, mihin antamani raha todellisuudessa menee. En auttaisi monia ja paljon vaan joitakin ja kohtuullisesti. Mutta lihansyöjiä en auta. Auttaminen pitäisi varmaankin aloittaa jainalaisista, vaikka he ovatkin monesti tavallisia intialaisia rikkaampia.
Toinen näkyvä ja kuuluva ihmisryhmä on kaupustelijat. Ei ole asiaa ja tavaraa, jota intialaiset eivät turistille tyrkyttäisi. Yleisin tapaus on autoriksakuski. Täytyy olla todella ylioptimistinen, että aina turistin ohittaessa autoriksan kuski kysyy, "kelpaako kyyti", "mihin olet menossa". Ja autoriksoja on paljon. Luulisi, että riksakuski uskoisi turistin osaavan itse pyytää kyytiä, mutta ei. Ilmiö on sama kuin äänimerkin käyttö kulkuvälineissä (myös autoriksoissa). Sillä osoitetaan, että ollaan elossa - olisi sille sitten todellisuudessa tarvetta tai ei. Se on myös tapa, johon on totuttu. Jos et muuta keksi, niin tööttää/tarjoa autoriksakyytiä/kutsu kauppaan tai ravintolaan. Asiakkaita ei intialaisilla yrittäjillä ole suurimman osan aikaa, joten aikaa riittää ohikulkijoiden huhuiluun. Mamallapuram on turistirysä (6 vanhaa hindutemppeliä ja kallioon hakattuja veistoksia ja luolatemppelejä) ja turistighetossa ei voi montaa askelta ottaa ilman että saa rahankäyttötarjouksia. Luulisi, että myyjät uskoisivat turistin osaavan itse tulla kauppaan, mutta ei. Tilanne johtaa molempien osapuolten turhautumiseen - kauppa ei käy ja aistit pitää sulkea.
Minulla om Mamallapuramissa aikaa 10 päivää. Se tuntuu kohtuulliselta. Yleensä paikkakunnilla viikko tuntuu liian lyhyeltä ja 2 viikkoa liian pitkältä ajalta. Mamallapuramin nähtävyydet näkisi kyllä 2 päivässä, mutta matkasta tulisi hektinen, jos parin päivän välein vaihtaisi paikkakuntaa. Mamallapuram on matkani kohteista pienin (15000 asukasta), joten liikennettä täällä ei paljon onneksi ole. Ihmisiä olisi kiva tavata ja jututtaa, mutten ota asiasta stressiä. Jos sopiva tilaisuus tulee, niin rupattelen, mutta saan aikani kulumaan myös hotellihuoneessa. Viime aikoina olen katsellut ja kuunnellut tamilin kielen oppitunteja YouTubesta. Mukavaa vaihtelua tekstin lukemiselle. Huomenna tai ylihuomenna menen katsomaan 6 hindutemppeliä. Ne ovat maksullisia - yhteishinta turistille on 250 rupiaa, intialaiselle 10 rupiaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti