Eilinen päivä oli surkea. Ensinnäkin vasenta kyynärpäätä alkoi särkeä aika paljon. Se on varmaankin perua Aurovillen polkupyörämatkalta. Ihme vain, että kipu alkoi lähes 2 viikkoa kaatumisen jälkeen. Muut luusäryt ovat onneksi kadonneet.
Toiseksi kävin illalla ja yöllä 4 kertaa vessassa ripulin takia. Se tuli kai mineraalivesipullosta eräässä ravintolassa. Tarjoilija avasi korkkia tuodessaan pullon pöytään. Minä huomasin, että korkin muovisuoja oli puoleksi irti. Kun otin muovisuojan pois, niin korkin alapuolella oleva o-rengas valahti alas. Korkki ei siis ollut sinetöity tai sitten tarjoilija rikkoi sinetin tuodessaan pullon pöytään. 1 vrk tämän jälkeen maha oli siis sekaisin. Valitin tarjoilijalle sinetistä, mutta hän ei ymmärtänyt pointtiani. Matkailijan tulee aina itse avata sinetöity korkki, jotta hän voisi varmistua, että vesipulloa ei ole uudelleentäytetty vesijohtovedellä. Olen palauttanut 2 pulloa ravintolassa huonosti sinetöidyn korkin takia. Olisi pitänyt palauttaa nytkin. Toinen syy ripuliin voi olla kylmänä syöty kasvisthali 2 vrk ennen ripulia. Menen aina ravintolaan 5:n jälkeen ja joissain ravintoloissa on vain lounaan tähteitä tällöin jäljellä (useat ovat kokonaan kiinni). Olen syönyt kylmän kasvisthalin aikaisemminkin, joten vesipullo tuntuu todennäköisemmältä ripulin syynä. Pitäisi aina syödä lämmintä ruokaa, mutta joskus sitä ei vain ole tarjolla.
Kolmas vastoinkäyminen oli se, että hotellini Chennaissa on 200 metrin päässä siitä hotellista, jossa allekirjoitin nimeni tyhjään vihkoon. Yritin saada hotellin 3 km:n päästä, mutta se oli täynnä. Nyt siis on pelkona, että sana saapumisestani Chennaihin leviää myös vihkon omistajan korvaan. Kun illalla kuuntelin käytävän ääniä, niin tuntui kuin joku/jotkut kyttäsivät minua. En nukkunut koko yönä yhtään ripulin ja allekirjoitusvihkon takia. Suunnittelin jo aamulla lähteväni toiseen kaupunkiin (Chennai on muutenkin jo liian tuttu), mutta en löytänyt booking.com:ista sopivaa hotellia. Lisäksi ripulin kanssa ei ole kiva matkustaa. Parannuskeino on lepo. Lisäksi pyykkini tuli aamulla 10-11 välissä, joten minun olisi pitänyt ostaa uusia vaatteita, jos olisin lähtenyt 7-8 maissa. Päätin jäädä hotelliini kävi miten kävi. Hyvin kävi. Tänään käytävältä ei ole kuulunut kyttäysääniä. Ehkä intialaiset ovat vain uteliaita turisteja kohtaan.
Elintasokuilu Suomen ja Intian välillä on valtava. Saan valtionavustuksia tekemättä yhtään töitä melkein kaksinkertaisesti hyvinpalkattuun intialaiseen verrattuna. Ovatko intialaiset sitten laiskoja? He tekevät pitkää työviikkoa - lauantaikin on työpäivä. Työpaikkoja on monenlaisia. Joissain paiskitaan kovasti töitä, toisissa ei tehdä juuri mitään. Intialaisille 100 rupiaa on iso raha, 1000 rupiaa tähtitieteellinen. Päiväpalkka pyörinee 400 rupian paikkeilla - se tosin vaatii koulutusta. Suurin osa väestä ansaitsee tätäkin vähemmän. Minulla menee pelkkään ruokaan intialaisen päiväpalkka. Länsimaissa koneet tekevät työn. Teollistuminen on jo vanha juttu. Intiassa moni juttu tehdään käsin. Tämä työllistää ihmisiä, mutta tehokasta se ei ole. Intialaiset kyllä haluavat tehdä töitä ja ovat monessa asiassa eteviä (käsityötaidot). Tiede ja tekniikka ei ole kuitenkaan käytössä kaikilla aloilla. Seurauksena on, ettei Intia pysty kilpailemaan uusien tuotteiden aloilla länsimaiden kanssa. Mutta Intia muuttuu ja koulutusta arvostetaan. Kestää kuitenkin kymmeniä vuosia ennen kuin Intia saavuttaa taloudessa länsimaiden tason. Se on pitkä aika, mutta suunta on selvä ja talous kasvaa koko ajan. 2050 Intia on jo varmaan aika rikas (ja kallis) maa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti