Intian taloudellinen kasvu, sosiaalinen muutos ja matkan onnistuminen

Intian bruttokansantuote asukasta kohden oli vuonna 2016 1942 dollaria. Vuonna 1991 (edellisen matkani aikana) se oli 318 dollaria. Eli edistymistä on tapahtanut. Suomen luku vuonna 2016 oli 43492 dollaria eli Intialla on vielä paljon kirittävää. Ostovoimapariteetilla (PPP, mitä rahalla kyseisessä maassa saa) korjattuna ero ei ole niin suuri (vuonna 2016 Intia 6746, Suomi 41813). Intia kilpailee kaikessa Kiinan kanssa, mutta BKT:ssä Intia tulee Kiinan perässä (Kiinan BKT 8659 ja PPP 14812). Intian kasvuprosentti on ollut 7%:n tienoilla, joten tulevaisuudessa Intia ottaa esim. Suomea kiinni. Vuonna 1991 hämmästyin Intiassa siitä, että siellä oli suunnilleen kaikki, mitä Suomessakin oli: lentokoneet, laivat, junat, bussit ja autot. Lisäksi Intiassa oli kymmeniä miljoonakaupunkeja, joissa oli rakennukset, tiet, sähköt, vedet ym. Ei Intia vaikuttanut siltä kantilta kehitysmaalta. Siellä vaan pienemmällä rahalla sai enemmän kuin Suomessa. Tällä matkalla Intia vaikutti päällisin puolin samanlaiselta kuin 26 vuotta sitten. Kaupunkien keskustoihin ei oltu kajottu - uudet rakennukset rakennetaan lähiöihin. Köyhiä ja nälkäisiä ihmisiä oli ennen ja on nytkin, mutta 26 vuoden kuluttua Intia on varmaankin hyvinvointivaltio (jos ja kun 7%:n vuotuinen kasvu jatkuu).

BKT lähteet:
http://statisticstimes.com/economy/gdp-capita-of-india.php
http://statisticstimes.com/economy/european-countries-by-gdp-per-capita.php
http://statisticstimes.com/economy/china-vs-india-gdp.php

Intian suurin taloudellinen projekti lähiaikoina on "Delhi Mumbai Industrial Corridor Project". Se yhdistää pääkaupunki Delhin uudella junaradalla taloudelliseen keskukseen Mumbaihin (1500 km). Projektiin liittyy 24 teollisuusaluetta, 8 älykästä kaupunkia, 2 lentokenttää, 5 voimalaitosta, 2 nopeaa joukkoliikennejärjestelmää ja 2 kuljetuskeskusta. Projektin hinta on 90 miljardia dollaria ja Japani ottaa osaa kustannuksiin. Bisnesten pystyttäminen alueelle on tehty helpoksi ja kuljetusjärjestelmät toimivat. 3 miljoonaa työpaikkaa luodaan projektissa erityisesti tuotteiden valmistukseen. Dholeran kaupungin rakentaminen Gujaratiin on osa suurempaa projektia. Tarkoitus on luoda tavaroiden valmistukseen keskittyvä kaupunki hyvällä infrastruktuurilla (10-kaistainen maantie, satama ja lentokenttä). Hintaa kaupungille kertyy 12 miljardia dollaria.

YouTube-videoita aiheesta:

The World's Future MEGAPROJECTS (2015-2030's)
pituus 31:07 minuuttia, Intian osuus 23:40-26:19
https://www.youtube.com/watch?v=yOCpo10zQlM

Future of India 2040 - A film on the Delhi Mumbai Industrial corridor
pituus 6:28
https://www.youtube.com/watch?v=Szui3fkIVyY

Dholera SIR - FUTURE SMART CITY
pituus 6:14
https://www.youtube.com/watch?v=jOFpWFLSqgU

Future Mumbai: 2020 Building Proposals and Projects- Mumbai Skyline
pituus 2:33
https://www.youtube.com/watch?v=SG9xD3sipB4

Kun Intia tulevaisuudessa rikastuu, niin sen sosiaalinen järjestelmäkin muuttuu. Köyhyys ja nälkä väistyvät. Kastijärjestelmä voi heikentyä, koska köyhästäkin voi tulla rikas kovalla työllä. Nykyäänkin kastijärjestelmällä on puolustajansa ja vastustajansa Intiassa, joten kaikki eivät suinkaan sure, jos kastijärjestelmä tulevaisuudessa kokonaan poistuu. Suomenkin yhteiskunta oli jäykkä vielä runsas 100 vuotta sitten (sääty-yhteiskunta). Mutta eriarvoisuus periytyy sukupolvesta toiseen Suomessa vielä tänä päivänäkin - duunarin lapsesta tulee todennäköisesti duunari ja akateemisen henkilön lapsesta tulee akateeminen. Eli täysin tasa-arvoista yhteiskuntaa on vaikea luoda Suomessakin. Tilanne kuitenkin muuttuu hitaasti sekä Suomessa että Intiassa. Toisen blogipostaukseni (Lähtötunnelmat 2.0) lainaus "vaikka paremmaksi kaikki muuttuu, silti hyväksi ei milloinkaan" pätee tässäkin. Täydellistä ihmisyhteiskuntaa on mahdotonta rakentaa. Tilanne muuttuu koko ajan ja meitä on paljon. Kaikkea ei voi hallita. Suuri osa asioista vain lutviutuu jollakin tavalla ilman sen suurempia pohdintoja tai säätöjä.

Lainaus Wikipediasta Suomen säädyistä ( https://fi.wikipedia.org/wiki/S%C3%A4%C3%A4ty ). "Sääty on nimitys, jota käytetään etenkin antiikin aikana ja keskiajalla yhteiskunnalliseen työnjakoon perustuneista erioikeuksia nauttineista yhteiskuntaluokista. Sääty-yhteiskunnan säädyt olivat aatelisto, papisto, porvaristo sekä Pohjoismaissa myös talonpojat. Kaksi ensin mainittua muodostivat yläsäädyn, porvaristo ja maataomistavat talonpojat alasäädyn. Säädyillä oli asemaansa liittyviä erioikeuksia, esimerkiksi aatelista tai pappia ei saanut tuomita tavallisessa oikeusistuimessa. Sääty määräytyi pääosin vanhempien syntyperän mukaan. Säätykiertoa tapahtui esimerkiksi avioliiton kautta sekä myönnettäessä uusia aatelisarvoja. Ruotsissa aatelisia eli maallista rälssiä olivat alun perin ne tilalliset, jotka sitoutuivat toimittamaan ratsumiehen sotaan. Myöhemmin aatelisto oli perinnöllinen viranhaltijoiden luokka. 1800-luvulla Suomessa yhteiskunnalliset erot aateliston, papiston ja porvariston välillä lievenivät vähitellen, kun taas ero näiden ryhmien sekä toisaalta talonpoikien ja mihinkään säätyyn kuulumattomien välillä pysyi jyrkkänä. Tämän vuoksi ylemmistä säädyistä alettiin käyttää yhteisnimitystä säätyläiset erotukseksi talonpoikaisesta rahvaasta. Säätyläiset rahvaasta erottavia tekijöitä olivat pukeutuminen, kirjallinen harrastuneisuus, käyttäytyminen, oma säätytietoisuus, ylemmyys ja ruumiillisen työn tekemättömyys. Toisaalta joillekuille talonpoikaista syntyperää olevillekin avautui mahdollisuus nousta säätyläisten joukkoon joko opiskelemalla oppikoulussa ja yliopistossa taikka taloudellisen yritteliäisyyden avulla. Suomessa säätyvaltiopäivät lakkautettiin 1906 ja tilalle tuli yleiseen äänioikeuteen perustuva eduskunta."

Matka onnistui hyvin, koska palasin suht. koht. terveenä takaisin Suomeen. Lisäplussaa oli, että tavarat ja rahat palasivat mukana takaisin eivätkä jääneet matkan varrelle. Intian kaupunkien katuelämä tuli tutuksi - se oli jo osittain ehtinyt unohtua 26:ssa vuodessa. Seuraava Intian matka on helpompi tehdä, koska käytännön matkustamiseen liittyvät säädöt ovat nyt tuoreessa muistissa. Seuraavalla kerralla voi enemmän keskittyä oleelliseen = ihmisiin. Tällä matkalla setelirahojen uudistus haittasi elämää matkan alkupuolella tuntuvasti - ATM jonoissa tuli seistyä ja toimivaa ATM:ää tuli etsittyä. Asia, joka normaalisti olisi vienyt 15 minuuttia viikossa vei nyt yli tunnin päivässä. Se harmitti kovasti. En käynyt yhdenkään intialaisen kodissa. Yhden intialaisen (Roop) sähköpostiosoitteen sain, mutta kun lähetin hänelle postia, niin hän ei vastannut. Mumbaissa tapasin kasvotusten Interpals-kirjeenvaihtoystäväni Prakashin. Delhissä tutustuin kaupanpitäjään nimeltään Soranchin, mutta kun matkan viimeisinä päivinä sairastuin ripuli- ja oksennustautiin ilmeisesti hänen kauppansa mineraalivedestä, niin tunteeni häntä kohtaan kylmenivät. Suomesta käsin voin hankkia uusia intialaisia ystäviä Interpals-sivuston ( https://www.interpals.net/ ) kautta. Toivottavasti pääsen taas Intiaan marraskuussa. Tekemistä siellä riittää vaikkapa vain kieltenopiskelua (senkin perimmäinen tavoite on tavata ja tuntea ihmisiä - alku vain on hankalaa). Miinuspuolena Intiassa oli liian kuuma sää ja kaoottinen liikenne. Plussapuolena oli yleinen matkustamisen halpuus, kasvisruoan runsaus ja kulttuurin eksoottisuus.

Suomi Intian jälkeen, keskustelut ja seuraava matka

Saavuin perjantaina Suomeen. Kotiin tultuani arki iski vastaan alle vuorokaudessa. Tutut kuviot toistuivat. Oli onni olla Intiassa liki 5 kuukautta. Jos en olisi päässyt matkalle, niin olisin hajonnut pakkaseen - tai ainakin urautunut arkeen. Olisin elänyt Suomi-kuplassa. Oli kiva käydä välillä Intia-kuplassa. Moni asia oli siellä toisin. Suomi tuntuu hautausmaalta - niin hiljaista ja tyhjää täällä on. Intia on kuin jokapäiväinen vappu - vilske ja melu on jatkuvaa ja kaikkialla. Suomi-kuplassa on tullut vietettyä yli 50 vuotta. Olisi kiva viettää Intia-kuplassa 10-20 vuotta. Ihan vaihtelun vuoksi. Minua harmittaa Suomessa esim. tyhjänpuhuminen pikkuasioista radiossa, kun maailmassa (ja Suomessa) olisi isoja ongelmia ratkottavana. Ja tyhjänpuhuminen jatkuu vuosikymmeniä. Mitä suomalaisten päässä pyörii on arvoitus vielä 50 vuoden jälkeen. Ihmiset eivät puhu tärkeimmistä asioistaan. Väännetään vain vitsiä. Siinä syitä miksi haluan Suomesta pois. Ei Intiassakaan puhuta julkisesti perimmäisistä asioista. Mutta moni asia on siellä toisin ja se pistää aivot liikkeelle. Helpoin tapa saada uusia ajatuksia on vaihtaa maata. (Toinen hyvä keino on lukea kirjoja).

Tarkoituksenani oli jutella paljon Intiassa ihmisten kanssa. Vähiin se vain jäi. Alkupuolella minulla olisi ollut tilaisuus jutella intialaisten kanssa ATM-jonoissa rahauudistuksen takia, mutta intialaiset eivät puhuneet englantia. Jopa hotellihenkilökunnan kielitaito oli vajavaista. Ainoa paikka, jossa varmasti pääsi juttelemaan oli junat. Kalliimmissa luokissa matkusti koulutettua väkeä. Tämän takia vietin paljon aikaa hotellihuoneissa kieliä opiskellen. Oli kiva, kun osasi 4 eri tavukirjoitusjärjestelmää (hindi/marathi, gujarati, telugu, tamili). Kadulla saattoi kääntää kirjoituksia ääntämisasuun. Se helpotti elämää ja loi tunnelmaa, että osaan jotakin paikallisista kielistä. Tällä hetkelläkin tuntuu vaikealta löytää yksi intialainen kieli, johon keskittyä. Ehkä gujarati olisi sellainen. Mutta sekin on vain yksi osavaltio muiden joukossa ja Intiaa olisi kiva tuntea laajemmaltikin.

Tahtoisin palata Intiaan ensi talveksi. Nepalissakin olisi kiva käydä (viisumin saa 3 kuukaudeksi). Mutta suunnitelmassa on este, joka pitäisi raivata pikapuolin. Toivottavasti asia ratkeaa myönteisesti. Tällä matkalla sain jo hyvän yleiskuvan, mitä Intia on tänä päivänä. Mutta kuvaa voi syventää ja kieliä voi opetella paremmin. Intia-projektini on 10 vuoden juttu, joten hetkessä asioita ei tarvitse saada valmiiksi - aikaa on. Eiköhän intialaisiin ihmisiinkin pääse tutustumaan paremmin jossain vaiheessa. Ja täällä Suomessa harrastan Intiaa puolet ajasta (toinen puoli menee eläinasioissa). Laitan vielä yhden postauksen Intian matkan saldosta.

Viimeinen ilta Intiassa

Huomenna herään kello 5 aamulla. Kävelen metroasemalle 30 minuuttia ja nousen lentokenttämetroon. Lento lähtee 10.30. Kotiin saavun 23.00. Tulee siis pitkä matkustuspäivä. Toivottavasti pysyn hereillä. Turhan pitkiä viimeaikaiset yöt eivät ole olleet. Onneksi terveys on aika hyvä. Vesipullojen kanssa on ongelmia. Nyt Pepsin valmistama mineraalivesipullon korkki ei auennut vaan jäi pyörimään tyhjää paikallaan. Sen olisi pitänyt olla puhdasta vettä.

Matkamuistokseni ostin vesipullon. Siinä on iso kaatoaukko. Aukon suojuksessa on "juomatutti", jota suojaa puolipallon muotoinen läpinäkyvä suojus. Nerous piilee siinä, että suojus peittää myös "juomatutin", joten pullo ei vuoda suustansa. Suomesta ostin liki samanlaisen juomapullon, mutta siinä "juomatutti" avattiin ja suljettiin käsin. Epähygieenistä pitemmän päälle. Olen putsannut "juomatutin" ja kaatoaukon suojuksen kahteen kertaan hammasharjalla ja mineraalivedellä. Tuppaavat likastumaan. Itse juomapullo likastuu vielä paljon enemmän, kun siitä juo esim. rasvaisin käsin (intialaiset lätyskäleivät ovat joskus rasvaisia). Suomesta ostamani juomapullo alkoi vuotaa 2 käyttöviikon jälkeen. Ostin silloin intialaisen pullon ja huomasin, että se on parempi. Nyt ostin siis uuden samanlaisen varalle, jos yli 4 kuukautta käyttämäni pullo jostain syystä irtisanoo tehtävänsä. Ainakin se olisi hyvä putsata astianpesuaineella ja harjalla.

Delhissäkin on kuuma. Tämän päivän ylin lämpötila oli 38 ja alin 24. Paita kastuu helposti. Kirjoittelen vielä Suomeen palattuani yhteenvetoa matkasta kerran tai pari. Matka oli hieno. Ei Suomesta käsin saa mitään kuvaa siitä, millainen Intia on. On erittäin hyödyllistä olla itse paikan päällä. Maa on suuri ja sen historia on pitkä. Köyhyys on suhteellista. Intialaisilla on vähän rahaa, mutta vähälläkin rahaa saa paljon. Esim. syö-niin-paljon-kuin-jaksat aterian voi saada eurolla. Taxi Mumbaissa 16 kilometrin matkalla maksoi 320 rupiaa eli runsas 4 euroa. Jos mukavuudesta karsii ja matkustaa junassa sleeper-luokassa (jokaisella on peti, petejä on 3 kerroksessa), niin esim. Delhistä Chennaihin pääsee 780 rupialla (10 euroa, matkan kesto 33 tuntia).

Ripulia ja kuumotusta taas

Lauantaina aamuyöllä alkoi taas ripuli. Suolisto kouristeli koko ajan. Epäilin syyksi perjantaina päivälliseksi syömääni viileää linssisosetta. Ravintola oli paheksuttava kaasuliesi ulko-ovella, mutta halusin kokeilla uutta paikkaa - vanhat on jo nähty. Ripulia tuli päivän mittaan 4 kertaa. En käynyt syömässä, mutta ostin mineraalivettä, snäksejä ja keksejä. Jouduin siis viettämään lauantain sängyssä. Ei voinut tehdä muuta kuin kuunnella käytävän ääniä, koska huoneenoven ja käytävänikkunan yläpuolella oli vain puuritilät - äänet kantautuivat huoneeseeni. Viereisessä huoneessa oli intialaisia, jotka puhuivat monta tuntia. Heidän ovelleen myös koputettiin usein ja juttelemista riitti. Tuntui kuin he suunnittelisivat jotain - minun rahojeni ryöstöä. Huoneeni ovi oli nimittäin huonosti lukittava sisältä. Se aukeni sisäänpäin ja lukittiin vain yläosassa olevalla metallitangolla, jonka pituus oli vain 2 cm oven yläpuolella. Pelkästään työntämällä/vetämällä ovea kahvasta oven alareuna aukeni 5 cm. Jos ovea olisi potkaissut ulkoapäin, niin metallitanko olisi varmaankin irroittanut 2:lla ruuvilla kiinnitetyn vastinkappaleensa. Valitin huonoa lukitusta jo tullessani hotelliin, mutta virkailija sanoi, että lukitus yläreunaan on parempi kuin oven sivulle. Minun mielestäni molempi olisi parempi.

Heräsin sunnuntaiaamuna 6:lta ja harkitsin hotellin vaihtoa. Naapurihuoneessa herättiin samaan aikaan. Olin kuitenkin huonossa kunnossa ja ajattelin jäädä hotelliin kävi miten kävi. Suunnittelin mm. vuodepatjan laittamista oven alareunan tueksi hätätilanteessa, mutta vuodepatja oli tehty 2:sta ohuesta patjasta eikä siten toiminut tukena. Ilokseni käytävällä oli hiljaista aamupäivän ja huoahdin helpotuksesta. Valitettavasti minua alkoi oksennuttaa. Ensimmäisen oksennuksen sain estettyä juuri ja juuri sulkemalla suuni. Toinen oksennus meni sitten vessan lattialle. Pyyhin sitä vessapaperilla, mutta se riitti juuri ja juuri ottamaan suurimman osan oksennuksesta pois. Mahalaukkuni möyrysi tosi paljon koko päivän ja kolmas oksennus meni vessanpönttöön. Ihmettelin taudin pahenemista sunnuntaina ja arvelin syyksi mineraalivettä. Olin ostanut tuttuni Soranchinin kaupasta 3 litraa H2GO-vettä. En ole nähnyt sitä myytävän missään muualla. Lisäksi vesi on pullotettu Delhissä, jossa sataa vuosittain 600 mm ja käyttäjiä on 25 miljoonaa. Ihmettelin miten hyvää vettä Delhistä on saatavissa. Ostin sunnuntaina muunlaista vettä ja olo parani jonkun verran. Ripuli kuitenkin jatkui.

Maanantaiaamuna naapurini pitivät taas kovaa ääntä ja heidän ovella kävi lukuisia henkilöitä. Ei tuntunut hyvälle. Tuntui kuin he käyttäisivät huonoa vointiani helpon ryöstön tekemiseen. Olin sunnuntaina googlettanut hotellini nimen ja ryöstön, mutta mitään ei löytynyt. Se rauhoitti sunnuntain. Mutta maanantaina ajattelin, etten halua olla ensimmäinen ryöstettykään, joten menin katsomaan hotellia, jossa olin viettänyt yli kuukauden Intiaan saapuessani. Siellä oli onneksi yksi huone vapaana ja vaihdoin hotellia. Vanhasta hotellista sain 3 maksetun yön vuokrasta puolet takaisin. Uudessa hotellissa käytävä-äänet eivät häiritse. Huoneen seinät ovat täyttä betonia. Hotelli on myös kalliimpi, joten intialaisia on vähemmän ja länkkäreitä enemmän. Lauantaina ja sunnuntaina en ollut syönyt muuta kuin aamiaiset ja iltapalat (snäksejä, keksejä ja 2 banaania). Maanantaina söin päivälliseksi paistettua riisiä kananmunalla. Hyvä kun pysyi sisällä. Olo on jo vähän parempi. Suolisto ja mahalaukku eivät kouristele, mutta aivot jomottavat (aivotilavuuden aistii selvästi). Suunta on hyvä. Toivottavasti tiistai on parempi. Ainakaan kukaan ulkopuolinen ei potkaise nykyisen huoneeni ovea sisään. Huoneessani on samanlainen metallitanko oven yläreunassa, mutta lukon voi sulkea avaimella myös sisältä eli keskiosa on turvallinen. Lisäksi täällä ei ole köyhiä rahanahneita intialaisia. Soranchinin ystävyys kärsi kuitenkin kolauksen. Luulen, että oloni heikentyminen lauantaina ja etenkin sunnuntaina johtui pullotetusta vedestä.

Intiassa sattuu ja tapahtuu kaikenlaista turisteille. 2 intialaista on kehoittanut minua "ole varovainen, tämä on Intia". Mamallapuramin hotellia valitessani google-haulla löytyi hinta-laatusuhteeltaan parhaasta hotellista 2 kommenttia, joissa sanottiin, että hotellin omistaja raiskasi 2 kuukautta sitten hotellissa turistinaisen. Nainen pyysi jälkeenpäin  turvakameroiden (niitä on melkein joka hotellissa) kuvaa todisteeksi tapauksesta, mutta omistaja ei niitä antanut. Ei tehnyt mieli mennä kyseiseen hotelliin vaan maksoin toisesta lähes kaksinkertaisen hinnan.

Keskustelu junassa, AIDS Intiassa, loppu lähenee

Junassa Delhiin juttelin Uttarakhandin osavaltiossa asuvan pankinjohtajan kanssa (State Bank of India). Hän oli lomalla Chennaissa perheensä kanssa (vaimo, tytär ja poika). Seuraavaksi he menevät viikoksi Hong Kongiin, Macaoon ja Shenzheniin. Setelirahojen uudistus oli hänen mielestään fiasco - yhtään laitonta rahaa ei sillä saatu ilmiannettua. Uutta rahaa on yhtä paljon kuin vanhaakin. Pääministeri Modin puolue menestyi hänen mukaansa hyvin osavaltiovaaleissa (myös Uttarakhandissa), koska muita varteenotettavia vaihtoehtoja ei ollut. Hän kannatti järjestettyä avioliittoa. Avioerot Intiassa ovat hyvin harvinaisia. Järjestetyssä avioliitossa suvut tutustuvat toisiinsa paremmin jo ennen avioliittoa. Lisäksi horoskoopit (planeettojen sijainnit syntymähetkellä) ovat tärkeitä sopivan puolison löytämisessä.

Kiinnostuksena työn ja perheen lisäksi hänellä on uskonnot. Aika ei vain oikein riitä sen harrastamiseen. Häntä kiinnostavat kaikki uskonnot. Kristinuskon ja raamatun hän tunsi hyvin. Syntiinlankeemuksessa paha tuli maailmaan. Ennen syntiinlankeemusta Aatami ja Eeva saivat kaiken tarvitsemansa Jumalalta. Sen jälkeen he joutuivat tekemään työtä. Ihmisten tulee seurata Jumalaa, niin he pääsevät taivaaseen, muuten he joutuvat helvettiin. Kristittyjen sielut odottavat haudassa tuomiopäivää. Intialaisten ruumiit poltetaan, joten sielu joutuu vaihtamaan ruumista. Hän sanoi eläneensä jo monissa ruumiissa ja elävän jatkossakin muissa ruumiissa. Muslimeista hän ei pitänyt. He harrastavat maahanmuutto jihadia (uskonnollista sotaa). He tulevat esim. Euroopan valtioihin siirtolaisiksi/pakolaisiksi, lisääntyvät ja johtavat lopulta maata enemmistönä. He eivät sulaudu valtaväestöön vaan pitävät oman kulttuurinsa. Hyvänä puolena muslimeissa on se, että he pitävät Jumalan mielessä (5 rukousta päivässä). Länsimaiden sivistys tosin romahtaa sinä päivänä, kun muslimit ovat länsimaissa enemmistönä. Länsimaat veisivät kulttuurin muihin aurinkokuntiin, mutta muslimit pysäyttävät kehityksen. Kolmatta maailmansotaa ei tule - ihmiset ovat oppineet historiasta. Yhdysvallat taantuu muslimien maahanmuuton takia ja Kiina menee ohi vaikutusvallassa. Maahanmuuttoa ei tulisi harrastaa - kukin maa hoitakoon omat asiansa.

Minä luulin, että AIDS on vakava ongelma Intiassa. HIV-kantajia on 2 miljoonaa Intiassa, kolmanneksi eniten maailmassa (Etelä-Afriikan tasavallassa ja Nigeriassa on enemmän). Prosentuaalisesti Intia on vasta 90. maailman HIV-tilastoissa. Pahin tilanne on Saharan etelänpuoleisessa Afriikassa. Uusia HIV-tartuntoja Intiassa tulee vuodessa 116 tuhatta. Pudotusta on alle puoleen 10 vuoden takaisesta. Suunta on siis hyvä ja kampanjointi on tehonnut. Pahin tilanne Intiassa on etelässä ja koillisessa. Lisätietoa AIDS:ista Intiassa https://en.m.wikipedia.org/wiki/HIV/AIDS_in_India .

Matkaa on jäljellä enää reilu viikko. Ensi viikon perjantaina lennän Delhistä Helsinkiin ja jatkan samana päivänä junalla Joensuuhun. Paljon ei siis ole enää Intiassa tehtävissä. Tärkein tehtävä on löytää paikka, jossa lentomatkan Boarding Pass:in voisi tulostaa paperille. Boarding Pass:in saa kuitenkin vasta 36 tuntia ennen lentoa, joten aikaa tulostuspaikan löytämiselle on. Chennaissa oli niin kuuma (ja kova liikenne), että aika kului kielten opiskelussa. Tamilin kielen verbitaivutus (mennyt, nykyinen, tuleva) oli kiva oppia. Olen sen tosin ennenkin osannut, mutta osa oli unohtunut. Lisäksi taivutuspäätteet ovat eri lähteissä erilaiset (lienee syynä murteiden lukuisuus ja kirja- ja puhekielen erot). Hindinopetusvideoita katsoin myös YouTubesta, koska puhelimessa on 5GB datakäyttöä jäljellä. Opetusvideoiden laatu vaihteli, mutta ääntämys tuli kyllä selväksi. Delhissä jatkan hindivideoiden katselua.

Terveys, sää ja muutoksia 26 vuodessa

Terveys on ollut aika hyvä ensimmäisten viikkojen ripulia lukuunottamatta. Matkaoppaan mukaan 30-70% matkailijoista saa sen ensimmäisten 2 viikon aikana. Puducherryssä minulla oli outoa aivojenjomotusta (muuten on terve, mutta aivojen tilavuuden aistii), mutta se meni ohi. Sain sen ilmeisesti aivan tavallisesta ateriasta. Kun jomotus oli jo alkanut, niin söin raakaa kurkkua ja tomaattia voileivän välissä, mikä ei ole hyvä idea. Mutta tilanne oli nopea - tilasin kasvisburgerin, mutta sain voileivän. Palatessani Chennaihin sain ekana iltana ripulin ja aivot alkoivat taas jomottaa. Oireet tulivat ilmeisesti sinetöimättömästä vesipullosta - tarjoilija avasi korkin puoliksi, joten sinetistä ei voinut olla enää varma. Ripuli lähti, mutta jomotus ei. Tätä on siis ollut ennenkin, mutta nyt sitä on ollut jo 10 päivää. Saisi jo lähteä.

Olen ollut hyvin varovainen juoman ja ruoan suhteen, mutta aina ei voi olla täysin skarppina. Olen vältellyt mm. lassia (jugurttijuomaa), hedelmämehua, pakkaamatonta jäätelöä ja milksheikkejä, koska kaikissa niissä voi olla vesijohtovettä. Matkaopas listaa kyseisten tuotteiden hintoja ravintoloissa (ja kehuu niiden makua), mutta toisaalta varoittaa nauttimasta vesijohtovettä (hampaidenpesussakin). Ristiriitaista. Jugurttia olen silloin tällöin syönyt, vaikka siinäkin voi olla vesijohtovettä. Ajattelin kokeilla vastustuskykyäni pienimuotoisesti. Ongelmia jugurtista ei liene ole tullut. Lisäksi sitä on melkein aina thaleissa/mealseissa, joten sitä on vaikea vältää (voihan jugurttikipon tosin jättää syömättä). Pohjois-Intiassa tuli melkein joka aterian yhteydessä raakaa punasipulia, jonka jätin alun jälkeen aina syömättä - raa'at kasvikset eivät ole hyvä juttu Intiassa. Nykyisin pyrin syömään ravintoloissa, joissa on oikea keittiö. Joka toisessa ravintolassa on kuitenkin ravintolan ulko-ovella kaasukeitin. Lankean tosin joskus niihinkin, kun kaipaan vaihtelua ravintoloihin.

Syy siihen, miksi täällä tuntuu kuumalta, on se, että täällä on todellakin kuuma. Tämän päivän ylin lämpötila oli 36 astetta ja alin 28. Samanlaista säätä on ollut pitempäänkin ja on jatkossakin (matkustan tosin huomenna 2:n yön junalla Delhiin). Vaatteet tuntuvat liimautuvan ihoon ja kattotuuletin on täysillä. Yöllä ei kaipaa lakanaakaan peitoksi. Eilen ja tänään oli luvassa lyhyttä ukkosta, mutta sitä ei kuulunut. Matkallani ei ole vielä satanut pisaraakaan vettä.

Intia on muuttunut maltillisesti sitten viime käyntini 26-vuotta sitten. Kaikkea en viime matkaltani muista, mutta alla on joitakin tapahtuneita muutoksia.
1) Metroja oli viime kerralla vain Kolkatassa. Nykyään Delhissä on laaja metroverkosto. Lisäksi metroja ollaan rakentamassa kaikkiin käymiini miljoonakaupunkeihin (Ahmedabad, Mumbai, Hyderabad ja Chennai). Ovat todella tervetulleita, mutta kokonaan ne eivät ratkaise liikenneongelmia.
2) Polkupyöräriksat ovat kadonneet (Delhiä lukuunottamatta). 3-pyöräiset autoriksat ovat ne korvanneet (oli niitä tosin ennenkin).
3) Moottoripyörät ja skootterit ovat vallanneet kadut. Autoja on enemmälti Delhissä ja Mumbaissa.
4) Sokeriruokopuristimet kaduilla toimivat nykyään sähkömoottorilla eikä käsikammella.
5) Etelä-Intiassa ruoka syödään nykyisin melkein aina banaaninlehdeltä (voi olla myös leikattu lautasenmuotoon lautasen päälle). Viime matkallani söin aterian vain kerran banaaninlehdeltä.
6) Hotelleissa on lähes aina oma vessa. Jaettu (käytävällä oleva) vessa oli tällä matkalla vain Mumbaissa. Viime matkallani jaettu vessa oli omaa yleisempi.
7) Hotellien hinnat ovat 5-kertaistuneet, hotellien taso on 2-kertaistunut.
8) Nähtävyyksien hinnat ovat nykyisin turisteille noin 20-kertaa kalliimmat kuin paikallisille. Viime matkalla ei ollut turistihintoja.
9) Matkakustannukset kokonaisuudessaan ovat 2,5-kertaistuneet (kiitos hotellien hinnannousun). Ruoan ja kulkuvälineiden hinnat eivät ole paljoa nousseet.
10) Lihaa on nykyisin tarjolla paljon entistä enemmän (ja suurempina annoksina) ravintoloissa. Edellisellä matkallani (kun vielä olin sekasyöjä) suurin saamani liha-annos oli peukalon kokoinen kananreisi (lukuunottamatta Mumbain hienoimman hotellin buffet-pöytää, hinta 6,6 euroa).
11) Jaoin 26 vuotta sitten intialaiset rikkaisiin (joilla on kengät), keskiluokkaan (joilla on sandaalit) ja köyhiin (paljasjalkaiset). Rikkaita on yhä vähän, mutta köyhät ovat vähentyneet. Heitäkin toki on.
12) Länsimaisia tavaroita ei viime käynnillä Intiassa ollut - ei edes Coca-Colaa. Autot oli 50-luvun Morris Minorin kopioita (tosin uutuutena oli pieni Maruti Suzuki) ja moottoripyörät olivat englantilaisen mallin mukaisia Royal Enfieldejä. Nyt on tarjolla länsimaisia tuotteita länsimaiseen hintaa. Enemmistöllä on kuitenkin varaa hankkia vain kotimaisia ja kiinalaisia tuotteita. Yhteistyöyritykset (intialainen + länsimainen yritys) tuottavat melko hyviä ja melko edullisia tuotteita. Ne toimivat välimuotona.

Holi, osavaltiovaalit ja snäksit 2.0

Maanantaina vietettiin Intiassa Holia, joka vastannee Suomen vappua. Se on riehakkain intialaisista juhlista. Tapana on viskata kadulla värillistä vettä tuttujen ja tuntemattomien niskaan. Olin peloissani, miten Holi vaikuttaa matkustamiseeni ja kadulla kävelyyn ravintolaan. Ajattelin jemmata hotellihuoneeseeni vesipulloja ja snäksejä, jotta selviäisin pahimman riehunnan ohi. Paikkakuntien välillä en Holin aikaan (itse asiassa 2 päivää) matkustanut. Pelkäsin myös, että päivät (su ja ma) olisivat vapaapäiviä ja kaikki liikkeet olisivat kiinni. Kun kyselin hotellin pitäjältä asiasta, niin hän sanoi, että Holi on pohjois-intialainen juhla, eikä sitä juuri Etelä-Intiassa juhlita. Chennaissa vain jotkut pohjois-intialaiset siirtolaiset heittelevät vettä toistensa päälle omilla asuinalueillaan. Syntyperäiset etelä-intialaiset eivät vesileikkiä harrasta.

Menin maanantaina varovaisella mielellä lounaalle, mutta mitään merkkejä vesisodasta ei kadulla ollut. Huokasin helpotuksesta. Seuraavan päivän paikallislehdessä oli kuvia Chennain Holista. Siinä sanottiin, että jotkut turistitkin ottivat juhlaan osaa, mutta vesileikkiä harrastettiin vain muutamassa kaupunginosassa. Valokuvissa ihmiset olivat märkiä ja värikkäitä. 26 vuotta sitten olin Holin aikana Nepalissa, Pokharassa. Pysyin tällöin hotellihuoneessani aamu- ja iltapäivän. Ulkoa kuului rajua meteliä. Kun lähdin illalla päivälliselle, niin kadut olivat värillisiä vesilammikoita täynnä. Varmaankin juhlijatkin olivat läpimärkiä värillisestä vedestä. Tosin he laittoivat illaksi vaihtovaatteet päälle. Minua ei silloinkaan Holi paljon innostanut. Mietin lähteekö värit pesussa pois vaatteista ja miten pidän passini ja rahani kuivina. Nuoret, lapset ja lapsenmieliset aikuiset ovat innokkaimmat Holin viettäjät.

Intiassa pidettiin noin 6 osavaltiossa paikallisvaalit. Uttar Pradeshin vaalituloksia seurattiin innokkaimpina, koska se on Intian osavaltioista väkiluvultaan suurin. Samalla jännitettiin, miten pääministerin setelirahojen uudistus vaikuttaa vaalitulokseen. Pääministerin puolue, BJP, sai Uttar Pradeshissa murskavoiton eli yli puolet valituista. Kansa siis tuki pääministeriä. Valituista jäsenistä Uttar Pradeshissa 80% omisti yli 10 miljoonaa rupiaa. Toiseksi suurin osavaltio vaaleissa oli Punjab ja kongressipuolue voitti siellä. Pienemmissä osavaltioissa myös paikalliset puolueet menestyivät. Intia ei siis ole poliittisesti yhtenäinen. Suuret puolueet voivat olla pikkutekijöitä joissain osavaltioissa, joissa paikallispuolueet vievät kannatuksen. Niin on täällä Tamil Nadussakin. Suosituimmat poliitikot ovat entisiä elokuvanäyttelijöitä, jotka ovat perustaneet omia puolueitaan. Muualla Intiassa Tamil Nadun paikallispuolueet eivät toimi. Keralan osavaltiossa kommunistit pärjäävät hyvin. Kongressipuolue on hallinnut Intiaa melkein koko itsenäisyyden ajan. Alussa kongressipuoluetta johti Nehru, sitten hänen tyttärensä Indira Gandhi, sitten Indiran poika Rajiv Gandhi, sitten Rajivin vaimo Sonja Gandhi ja nykyään Rajivin ja Sonjan poika Rahul. (Indira ja Rajiv murhattiin). BJP on nyt kuitenkin vahvasti vallassa kiitos pääministeri Modin, josta kansa tykkää.

Luulin jo kokeneeni kaiken intialaisista snäkseistä, kunnes näin 1 rupian hintaisen snäksipussin. Painoa pussilla oli 6 grammaa. Ostin samalla 2 rupialla toisen snäksipussin, joka painoi 10 grammaa. Molemmissa oli vehnä- ja maissijauhoista tehtyjä suomalaisen juustosnäksin tapaisia, mutta paljon ohuempia, pitkuloita. Muita snäksien muotoja ovat rinkulat ja pallot, joskus myös simpukat. Minulle mieluisimpia snäksejä ovat pähkinät, linssit sekä kikhernejauhoista eli besanista tehdyt snäksit niiden ravintoarvojen (ja proteiinipitoisuuden) takia. Yksi pieni pussi niitä maksaa 5 rupiaa. Joskus jopa 5 rupian pussissa on mukana muovilelu, taikatemppuvälineet, palapeli tai tarra. Pussin avaus on joskus vaikeaa. Yleensä pussin yläosa aukeaa repimällä molempia sivuja erilleen tai yläkulma aukeaa repimällä yläsaumasta alaspäin. Vain noin 5 kertaa saksia on tarvittu. Mutta sakset käyvät melkein joka päivä mielessä - niin tiukkaan jotkut snäksit on suljettu. Snäksipussi on täytetty ilmalla, joten pussi näyttää suurelta. Kun pussin avaa, niin pohjalla on vain snadisti syötävää. Joskus käy niin, että kun ilmalla täytettyä pussia yrittää avata, niin pohja repeää ja syötävät ovat lattialla.

Aamiaisen ja illallisen hinnaksi tulee 30-40 rupiaa per ateria eli aika vähän. Monet (länkkäreille suunnatut) ravintolat mainostavat 100-250 rupian aamiaisia. Snäksit pelastavat budjettini ja ne ovat sitä paitsi päivän monipuolisimmat ateriat lukuunottamatta joitakin Pohjois-Intian thaleja ja Etelä-Intian mealseja (ovat likipitäen sama asia), joissa voi olla yli 10 eri (kasvis)ruokalajia (melkein puolet riisiä kostuttavia litkuja, esim. curry tai ohut jugurtti) pienissä kipoissa. Hinnat vaihtelevat 50-150 rupiaa. Niihinkin kyllästyy, joten snäksit ovat tervetullut ruokalaji. Kun kysyy myyjältä keksejä, niin he tuovat näytille aina cashew-keksejä. Ne ovat kalleimpia ja niissä on pähkinää vain nimeksi. Tavallinen keksi on yli puolet halvempaa ja vaihtoehtoja on parikymmentä.