Maanantaina vietettiin Intiassa Holia, joka vastannee Suomen vappua. Se on riehakkain intialaisista juhlista. Tapana on viskata kadulla värillistä vettä tuttujen ja tuntemattomien niskaan. Olin peloissani, miten Holi vaikuttaa matkustamiseeni ja kadulla kävelyyn ravintolaan. Ajattelin jemmata hotellihuoneeseeni vesipulloja ja snäksejä, jotta selviäisin pahimman riehunnan ohi. Paikkakuntien välillä en Holin aikaan (itse asiassa 2 päivää) matkustanut. Pelkäsin myös, että päivät (su ja ma) olisivat vapaapäiviä ja kaikki liikkeet olisivat kiinni. Kun kyselin hotellin pitäjältä asiasta, niin hän sanoi, että Holi on pohjois-intialainen juhla, eikä sitä juuri Etelä-Intiassa juhlita. Chennaissa vain jotkut pohjois-intialaiset siirtolaiset heittelevät vettä toistensa päälle omilla asuinalueillaan. Syntyperäiset etelä-intialaiset eivät vesileikkiä harrasta.
Menin maanantaina varovaisella mielellä lounaalle, mutta mitään merkkejä vesisodasta ei kadulla ollut. Huokasin helpotuksesta. Seuraavan päivän paikallislehdessä oli kuvia Chennain Holista. Siinä sanottiin, että jotkut turistitkin ottivat juhlaan osaa, mutta vesileikkiä harrastettiin vain muutamassa kaupunginosassa. Valokuvissa ihmiset olivat märkiä ja värikkäitä. 26 vuotta sitten olin Holin aikana Nepalissa, Pokharassa. Pysyin tällöin hotellihuoneessani aamu- ja iltapäivän. Ulkoa kuului rajua meteliä. Kun lähdin illalla päivälliselle, niin kadut olivat värillisiä vesilammikoita täynnä. Varmaankin juhlijatkin olivat läpimärkiä värillisestä vedestä. Tosin he laittoivat illaksi vaihtovaatteet päälle. Minua ei silloinkaan Holi paljon innostanut. Mietin lähteekö värit pesussa pois vaatteista ja miten pidän passini ja rahani kuivina. Nuoret, lapset ja lapsenmieliset aikuiset ovat innokkaimmat Holin viettäjät.
Intiassa pidettiin noin 6 osavaltiossa paikallisvaalit. Uttar Pradeshin vaalituloksia seurattiin innokkaimpina, koska se on Intian osavaltioista väkiluvultaan suurin. Samalla jännitettiin, miten pääministerin setelirahojen uudistus vaikuttaa vaalitulokseen. Pääministerin puolue, BJP, sai Uttar Pradeshissa murskavoiton eli yli puolet valituista. Kansa siis tuki pääministeriä. Valituista jäsenistä Uttar Pradeshissa 80% omisti yli 10 miljoonaa rupiaa. Toiseksi suurin osavaltio vaaleissa oli Punjab ja kongressipuolue voitti siellä. Pienemmissä osavaltioissa myös paikalliset puolueet menestyivät. Intia ei siis ole poliittisesti yhtenäinen. Suuret puolueet voivat olla pikkutekijöitä joissain osavaltioissa, joissa paikallispuolueet vievät kannatuksen. Niin on täällä Tamil Nadussakin. Suosituimmat poliitikot ovat entisiä elokuvanäyttelijöitä, jotka ovat perustaneet omia puolueitaan. Muualla Intiassa Tamil Nadun paikallispuolueet eivät toimi. Keralan osavaltiossa kommunistit pärjäävät hyvin. Kongressipuolue on hallinnut Intiaa melkein koko itsenäisyyden ajan. Alussa kongressipuoluetta johti Nehru, sitten hänen tyttärensä Indira Gandhi, sitten Indiran poika Rajiv Gandhi, sitten Rajivin vaimo Sonja Gandhi ja nykyään Rajivin ja Sonjan poika Rahul. (Indira ja Rajiv murhattiin). BJP on nyt kuitenkin vahvasti vallassa kiitos pääministeri Modin, josta kansa tykkää.
Luulin jo kokeneeni kaiken intialaisista snäkseistä, kunnes näin 1 rupian hintaisen snäksipussin. Painoa pussilla oli 6 grammaa. Ostin samalla 2 rupialla toisen snäksipussin, joka painoi 10 grammaa. Molemmissa oli vehnä- ja maissijauhoista tehtyjä suomalaisen juustosnäksin tapaisia, mutta paljon ohuempia, pitkuloita. Muita snäksien muotoja ovat rinkulat ja pallot, joskus myös simpukat. Minulle mieluisimpia snäksejä ovat pähkinät, linssit sekä kikhernejauhoista eli besanista tehdyt snäksit niiden ravintoarvojen (ja proteiinipitoisuuden) takia. Yksi pieni pussi niitä maksaa 5 rupiaa. Joskus jopa 5 rupian pussissa on mukana muovilelu, taikatemppuvälineet, palapeli tai tarra. Pussin avaus on joskus vaikeaa. Yleensä pussin yläosa aukeaa repimällä molempia sivuja erilleen tai yläkulma aukeaa repimällä yläsaumasta alaspäin. Vain noin 5 kertaa saksia on tarvittu. Mutta sakset käyvät melkein joka päivä mielessä - niin tiukkaan jotkut snäksit on suljettu. Snäksipussi on täytetty ilmalla, joten pussi näyttää suurelta. Kun pussin avaa, niin pohjalla on vain snadisti syötävää. Joskus käy niin, että kun ilmalla täytettyä pussia yrittää avata, niin pohja repeää ja syötävät ovat lattialla.
Aamiaisen ja illallisen hinnaksi tulee 30-40 rupiaa per ateria eli aika vähän. Monet (länkkäreille suunnatut) ravintolat mainostavat 100-250 rupian aamiaisia. Snäksit pelastavat budjettini ja ne ovat sitä paitsi päivän monipuolisimmat ateriat lukuunottamatta joitakin Pohjois-Intian thaleja ja Etelä-Intian mealseja (ovat likipitäen sama asia), joissa voi olla yli 10 eri (kasvis)ruokalajia (melkein puolet riisiä kostuttavia litkuja, esim. curry tai ohut jugurtti) pienissä kipoissa. Hinnat vaihtelevat 50-150 rupiaa. Niihinkin kyllästyy, joten snäksit ovat tervetullut ruokalaji. Kun kysyy myyjältä keksejä, niin he tuovat näytille aina cashew-keksejä. Ne ovat kalleimpia ja niissä on pähkinää vain nimeksi. Tavallinen keksi on yli puolet halvempaa ja vaihtoehtoja on parikymmentä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti