Saavuin perjantaina Suomeen. Kotiin tultuani arki iski vastaan alle vuorokaudessa. Tutut kuviot toistuivat. Oli onni olla Intiassa liki 5 kuukautta. Jos en olisi päässyt matkalle, niin olisin hajonnut pakkaseen - tai ainakin urautunut arkeen. Olisin elänyt Suomi-kuplassa. Oli kiva käydä välillä Intia-kuplassa. Moni asia oli siellä toisin. Suomi tuntuu hautausmaalta - niin hiljaista ja tyhjää täällä on. Intia on kuin jokapäiväinen vappu - vilske ja melu on jatkuvaa ja kaikkialla. Suomi-kuplassa on tullut vietettyä yli 50 vuotta. Olisi kiva viettää Intia-kuplassa 10-20 vuotta. Ihan vaihtelun vuoksi. Minua harmittaa Suomessa esim. tyhjänpuhuminen pikkuasioista radiossa, kun maailmassa (ja Suomessa) olisi isoja ongelmia ratkottavana. Ja tyhjänpuhuminen jatkuu vuosikymmeniä. Mitä suomalaisten päässä pyörii on arvoitus vielä 50 vuoden jälkeen. Ihmiset eivät puhu tärkeimmistä asioistaan. Väännetään vain vitsiä. Siinä syitä miksi haluan Suomesta pois. Ei Intiassakaan puhuta julkisesti perimmäisistä asioista. Mutta moni asia on siellä toisin ja se pistää aivot liikkeelle. Helpoin tapa saada uusia ajatuksia on vaihtaa maata. (Toinen hyvä keino on lukea kirjoja).
Tarkoituksenani oli jutella paljon Intiassa ihmisten kanssa. Vähiin se vain jäi. Alkupuolella minulla olisi ollut tilaisuus jutella intialaisten kanssa ATM-jonoissa rahauudistuksen takia, mutta intialaiset eivät puhuneet englantia. Jopa hotellihenkilökunnan kielitaito oli vajavaista. Ainoa paikka, jossa varmasti pääsi juttelemaan oli junat. Kalliimmissa luokissa matkusti koulutettua väkeä. Tämän takia vietin paljon aikaa hotellihuoneissa kieliä opiskellen. Oli kiva, kun osasi 4 eri tavukirjoitusjärjestelmää (hindi/marathi, gujarati, telugu, tamili). Kadulla saattoi kääntää kirjoituksia ääntämisasuun. Se helpotti elämää ja loi tunnelmaa, että osaan jotakin paikallisista kielistä. Tällä hetkelläkin tuntuu vaikealta löytää yksi intialainen kieli, johon keskittyä. Ehkä gujarati olisi sellainen. Mutta sekin on vain yksi osavaltio muiden joukossa ja Intiaa olisi kiva tuntea laajemmaltikin.
Tahtoisin palata Intiaan ensi talveksi. Nepalissakin olisi kiva käydä (viisumin saa 3 kuukaudeksi). Mutta suunnitelmassa on este, joka pitäisi raivata pikapuolin. Toivottavasti asia ratkeaa myönteisesti. Tällä matkalla sain jo hyvän yleiskuvan, mitä Intia on tänä päivänä. Mutta kuvaa voi syventää ja kieliä voi opetella paremmin. Intia-projektini on 10 vuoden juttu, joten hetkessä asioita ei tarvitse saada valmiiksi - aikaa on. Eiköhän intialaisiin ihmisiinkin pääse tutustumaan paremmin jossain vaiheessa. Ja täällä Suomessa harrastan Intiaa puolet ajasta (toinen puoli menee eläinasioissa). Laitan vielä yhden postauksen Intian matkan saldosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti