Intian taloudellinen kasvu, sosiaalinen muutos ja matkan onnistuminen

Intian bruttokansantuote asukasta kohden oli vuonna 2016 1942 dollaria. Vuonna 1991 (edellisen matkani aikana) se oli 318 dollaria. Eli edistymistä on tapahtanut. Suomen luku vuonna 2016 oli 43492 dollaria eli Intialla on vielä paljon kirittävää. Ostovoimapariteetilla (PPP, mitä rahalla kyseisessä maassa saa) korjattuna ero ei ole niin suuri (vuonna 2016 Intia 6746, Suomi 41813). Intia kilpailee kaikessa Kiinan kanssa, mutta BKT:ssä Intia tulee Kiinan perässä (Kiinan BKT 8659 ja PPP 14812). Intian kasvuprosentti on ollut 7%:n tienoilla, joten tulevaisuudessa Intia ottaa esim. Suomea kiinni. Vuonna 1991 hämmästyin Intiassa siitä, että siellä oli suunnilleen kaikki, mitä Suomessakin oli: lentokoneet, laivat, junat, bussit ja autot. Lisäksi Intiassa oli kymmeniä miljoonakaupunkeja, joissa oli rakennukset, tiet, sähköt, vedet ym. Ei Intia vaikuttanut siltä kantilta kehitysmaalta. Siellä vaan pienemmällä rahalla sai enemmän kuin Suomessa. Tällä matkalla Intia vaikutti päällisin puolin samanlaiselta kuin 26 vuotta sitten. Kaupunkien keskustoihin ei oltu kajottu - uudet rakennukset rakennetaan lähiöihin. Köyhiä ja nälkäisiä ihmisiä oli ennen ja on nytkin, mutta 26 vuoden kuluttua Intia on varmaankin hyvinvointivaltio (jos ja kun 7%:n vuotuinen kasvu jatkuu).

BKT lähteet:
http://statisticstimes.com/economy/gdp-capita-of-india.php
http://statisticstimes.com/economy/european-countries-by-gdp-per-capita.php
http://statisticstimes.com/economy/china-vs-india-gdp.php

Intian suurin taloudellinen projekti lähiaikoina on "Delhi Mumbai Industrial Corridor Project". Se yhdistää pääkaupunki Delhin uudella junaradalla taloudelliseen keskukseen Mumbaihin (1500 km). Projektiin liittyy 24 teollisuusaluetta, 8 älykästä kaupunkia, 2 lentokenttää, 5 voimalaitosta, 2 nopeaa joukkoliikennejärjestelmää ja 2 kuljetuskeskusta. Projektin hinta on 90 miljardia dollaria ja Japani ottaa osaa kustannuksiin. Bisnesten pystyttäminen alueelle on tehty helpoksi ja kuljetusjärjestelmät toimivat. 3 miljoonaa työpaikkaa luodaan projektissa erityisesti tuotteiden valmistukseen. Dholeran kaupungin rakentaminen Gujaratiin on osa suurempaa projektia. Tarkoitus on luoda tavaroiden valmistukseen keskittyvä kaupunki hyvällä infrastruktuurilla (10-kaistainen maantie, satama ja lentokenttä). Hintaa kaupungille kertyy 12 miljardia dollaria.

YouTube-videoita aiheesta:

The World's Future MEGAPROJECTS (2015-2030's)
pituus 31:07 minuuttia, Intian osuus 23:40-26:19
https://www.youtube.com/watch?v=yOCpo10zQlM

Future of India 2040 - A film on the Delhi Mumbai Industrial corridor
pituus 6:28
https://www.youtube.com/watch?v=Szui3fkIVyY

Dholera SIR - FUTURE SMART CITY
pituus 6:14
https://www.youtube.com/watch?v=jOFpWFLSqgU

Future Mumbai: 2020 Building Proposals and Projects- Mumbai Skyline
pituus 2:33
https://www.youtube.com/watch?v=SG9xD3sipB4

Kun Intia tulevaisuudessa rikastuu, niin sen sosiaalinen järjestelmäkin muuttuu. Köyhyys ja nälkä väistyvät. Kastijärjestelmä voi heikentyä, koska köyhästäkin voi tulla rikas kovalla työllä. Nykyäänkin kastijärjestelmällä on puolustajansa ja vastustajansa Intiassa, joten kaikki eivät suinkaan sure, jos kastijärjestelmä tulevaisuudessa kokonaan poistuu. Suomenkin yhteiskunta oli jäykkä vielä runsas 100 vuotta sitten (sääty-yhteiskunta). Mutta eriarvoisuus periytyy sukupolvesta toiseen Suomessa vielä tänä päivänäkin - duunarin lapsesta tulee todennäköisesti duunari ja akateemisen henkilön lapsesta tulee akateeminen. Eli täysin tasa-arvoista yhteiskuntaa on vaikea luoda Suomessakin. Tilanne kuitenkin muuttuu hitaasti sekä Suomessa että Intiassa. Toisen blogipostaukseni (Lähtötunnelmat 2.0) lainaus "vaikka paremmaksi kaikki muuttuu, silti hyväksi ei milloinkaan" pätee tässäkin. Täydellistä ihmisyhteiskuntaa on mahdotonta rakentaa. Tilanne muuttuu koko ajan ja meitä on paljon. Kaikkea ei voi hallita. Suuri osa asioista vain lutviutuu jollakin tavalla ilman sen suurempia pohdintoja tai säätöjä.

Lainaus Wikipediasta Suomen säädyistä ( https://fi.wikipedia.org/wiki/S%C3%A4%C3%A4ty ). "Sääty on nimitys, jota käytetään etenkin antiikin aikana ja keskiajalla yhteiskunnalliseen työnjakoon perustuneista erioikeuksia nauttineista yhteiskuntaluokista. Sääty-yhteiskunnan säädyt olivat aatelisto, papisto, porvaristo sekä Pohjoismaissa myös talonpojat. Kaksi ensin mainittua muodostivat yläsäädyn, porvaristo ja maataomistavat talonpojat alasäädyn. Säädyillä oli asemaansa liittyviä erioikeuksia, esimerkiksi aatelista tai pappia ei saanut tuomita tavallisessa oikeusistuimessa. Sääty määräytyi pääosin vanhempien syntyperän mukaan. Säätykiertoa tapahtui esimerkiksi avioliiton kautta sekä myönnettäessä uusia aatelisarvoja. Ruotsissa aatelisia eli maallista rälssiä olivat alun perin ne tilalliset, jotka sitoutuivat toimittamaan ratsumiehen sotaan. Myöhemmin aatelisto oli perinnöllinen viranhaltijoiden luokka. 1800-luvulla Suomessa yhteiskunnalliset erot aateliston, papiston ja porvariston välillä lievenivät vähitellen, kun taas ero näiden ryhmien sekä toisaalta talonpoikien ja mihinkään säätyyn kuulumattomien välillä pysyi jyrkkänä. Tämän vuoksi ylemmistä säädyistä alettiin käyttää yhteisnimitystä säätyläiset erotukseksi talonpoikaisesta rahvaasta. Säätyläiset rahvaasta erottavia tekijöitä olivat pukeutuminen, kirjallinen harrastuneisuus, käyttäytyminen, oma säätytietoisuus, ylemmyys ja ruumiillisen työn tekemättömyys. Toisaalta joillekuille talonpoikaista syntyperää olevillekin avautui mahdollisuus nousta säätyläisten joukkoon joko opiskelemalla oppikoulussa ja yliopistossa taikka taloudellisen yritteliäisyyden avulla. Suomessa säätyvaltiopäivät lakkautettiin 1906 ja tilalle tuli yleiseen äänioikeuteen perustuva eduskunta."

Matka onnistui hyvin, koska palasin suht. koht. terveenä takaisin Suomeen. Lisäplussaa oli, että tavarat ja rahat palasivat mukana takaisin eivätkä jääneet matkan varrelle. Intian kaupunkien katuelämä tuli tutuksi - se oli jo osittain ehtinyt unohtua 26:ssa vuodessa. Seuraava Intian matka on helpompi tehdä, koska käytännön matkustamiseen liittyvät säädöt ovat nyt tuoreessa muistissa. Seuraavalla kerralla voi enemmän keskittyä oleelliseen = ihmisiin. Tällä matkalla setelirahojen uudistus haittasi elämää matkan alkupuolella tuntuvasti - ATM jonoissa tuli seistyä ja toimivaa ATM:ää tuli etsittyä. Asia, joka normaalisti olisi vienyt 15 minuuttia viikossa vei nyt yli tunnin päivässä. Se harmitti kovasti. En käynyt yhdenkään intialaisen kodissa. Yhden intialaisen (Roop) sähköpostiosoitteen sain, mutta kun lähetin hänelle postia, niin hän ei vastannut. Mumbaissa tapasin kasvotusten Interpals-kirjeenvaihtoystäväni Prakashin. Delhissä tutustuin kaupanpitäjään nimeltään Soranchin, mutta kun matkan viimeisinä päivinä sairastuin ripuli- ja oksennustautiin ilmeisesti hänen kauppansa mineraalivedestä, niin tunteeni häntä kohtaan kylmenivät. Suomesta käsin voin hankkia uusia intialaisia ystäviä Interpals-sivuston ( https://www.interpals.net/ ) kautta. Toivottavasti pääsen taas Intiaan marraskuussa. Tekemistä siellä riittää vaikkapa vain kieltenopiskelua (senkin perimmäinen tavoite on tavata ja tuntea ihmisiä - alku vain on hankalaa). Miinuspuolena Intiassa oli liian kuuma sää ja kaoottinen liikenne. Plussapuolena oli yleinen matkustamisen halpuus, kasvisruoan runsaus ja kulttuurin eksoottisuus.