Ahmedabadissa ainoa puhekaverini oli hotellin omistaja. Suurimmalla osalla ahmedabadilaisista ei ole mitään hajua englannin kielestä. Tämä näkyi ATM-jonoissa - keskustelua ei syntynyt. Kun kerroin hotellin omistajalle haluavani tehdä työtä Intiassa ihmisten parissa, niin hän ehdotti public relations officerin virkaa esim. sairaalassa tai juna-asemalla. Eli vastailisin asiakkaiden kysymyksiin. Ei tunnu ihan siltä, mitä haluaisin - tutustua kunnolla esim. noin 20 ihmiseen työajalla. Hoitaen heitä tai jutellen heille. Ja olisi kiva, jos asiakkaani olisivat kasvissyöjiä - palveluhalukkuuteni heidän kanssaan ponnahtaa pilviin. Sen sijaan sekasyöjät päivittäisenä seurana pilaavat ilmapiirin. Sen takia yritän tutustua jainalaisiin täällä Rajkotissa. Hotellin omistaja sanoi, ettei joulua vietetä Ahmedabadissa mitenkään. Ahmedabadin 2 suurinta tapahtumaa vuoden mittaan ovat leijafestivaali ja diwali. Hän kutsui minut tammikuun puolessavälissä pidettävään leijafestivaaliin kanssaan, mutta minulla taitaa olla muuta tekemistä niihin aikoihin. Hotellin omistaja on (tietenkin) kasvissyöjä. Hän sanoi, että hindut ovat pääsääntöisesti kasvissyöjiä, mutta muslimit syövät lihaa. Ahmedabadissa on muuten kansainvälinen lentokenttä. Lennot suuntautuvat Qatariin, UAE:hen, Kuwaitiin, Omaniin ja Singaporeen. Syy on se, että miljoonat intialaiset (ja monet gujaratilaiset) ovat siirtotyöntekijöitä.
Junamatka Rajkotiin tapahtui yhden luokan junassa. Ihmiset mahtuivat istumaan, kun penkillä olijat tiivistivät tilaansa. Vastapäätä istui Tejas, vakuutusneuvonantaja, vaimonsa kanssa. He olivat menossa 1,5 päiväksi Rajkotiin sukulaisten luo. Heillä on 1 lapsi. Ihmettelin perheen pienuutta, johon hän vastasi, että koulutetuilla intialaisilla on pienet perheet. Hänen harrastuksensa ovat kädestäennustaminen ja matkailu. Suosikkikohteet ovat Shimla ja Manali Himalajalla. Ne ovat viileitä paikkoja. Hän sanoi, että varkaudesta ei seuraa Intiassa mitään oikeustoimia. UAE:ssa siitä seuraa kuolema. Hän kysyi Suomen tilannetta ja minä vastasin: 1 vuosi vankeutta ja korvaus. Juttelimme kasteista. Minä sanoin, että 100 vuotta sitten Suomessa maanviljelijän pojasta tuli maanviljelijä ja räätälin pojasta räätäli. Eli Suomessakin on ollut kastijärjestelmään verrattava tila. Tejas kysyi, mikä kasti on nykyään arvostetuin Suomessa. Minä vastasin, että emme enää puhu kasteista (tai paremminkin sääty-yhteiskunnasta, en vain osannut sitä kääntää englanniksi) vaan arvostus tulee kuukausipalkan mukaan, joten Suomessa arvostetaan lääkäreitä, insinöörejä ja lainoppineita. Kyselin mitä pelloilla viljellään - riisiäkö? Hän vastasi vehnää ja maapähkinää. Maa on liian kuiva riisille.
Setelirahojen uudistus piti olla ohi 2-3 viikossa, mutta tilanne on vielä tällä hetkelläkin paha. Poistetuista seteleistä on palannut kiertoon noin puolet uusina seteleinä (pääasiassa käyttökelvottomina 2000 rupian seteleinä). Monella alalla bisnekset ovat pudonneet 50-70% - ihmisillä ei ole käteistä ostaa tuotteita. Työnantajat ovat siksi erottamassa työntekijöitä. Monessa työpaikassa palkka maksetaan käteisenä, mutta työnantajilla ei ole käteistä. Tästä syystä työntekijät eroavat, eikä heillä ole käteistä ruokaan. Intian BKT laskee varmaankin 50% marras- ja joulukuussa (minun laskujeni mukaan). Hallitus on sitä mieltä, että käteistä kyllä on - ei ole syytä mennä paniikissa ATM-jonoihin. Pääministeri myös liputtaa kännykkämaksamisen ja Cashless Economyn puolesta. Hänen mukaansa käteistä ei edes tarvita, kun raha liikkuu elektronisesti. Minä en usko pääministeri Modia - käteistä tarvitaan vielä pitkään Intiassa. Ahmedabadin turisti-info käski minun käyttää luottokorttia hotelleissa ja ravintoloissa, koka ATM:issä ei ole rahaa. Luottokorttimaksaminen onnistuu vain kalleissa paikoissa, mutta minä matkustan pienellä budjetilla. Enkä toisaalta halua käyttää luottokorttia Intiassa.
Google kuvahaku: Ahmedabad Lal Darwaza, Ahmedabad Sabarmati Ashram, Ahmedabad kite festival
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti