Ryhdyin turistiksi ja kävin Mahatma Gandhin Sabarmati-nimisessä ashramissa (hengellinen yhteisö) Ahmedabadin halkovan Sabarmati-joen varrella. Matkaa keskustasta on 5 kilometriä ja kävelin tuon matkan edestakaisin noin 30 asteen helteessä. Homma vaikutti hankalalta jo menomatkalla. Hikoilin ashramissa ja sydän sykki nopeasti. Kiersin ashramin ja lepäsin hetken. Yllätyksekseni paluumatka sujui aika hyvin. Olin märkä ja väsynyt hotelliin tullessani, mutta suurempia vaikeuksia kävely ei tuottanut. Matkalla näin Ahmedabadia vähän eri vinkkelistä kuin normaalipäivinä. Kävin ashramissa 25 vuotta sitten, joten tiesin mitä odottaa. Ashramissa oli iso valokuvanäyttely seliteteksteineen. Pariin mökkiin olisi pitänyt riisua kengät, mutten sitä tehnyt - jätin mökit väliin. Kaiken arvoisissa intialaisissa seteleissä on Gandhin kuva ja kaikissa Intian kaupungeissa on MG (Mahatma Gandhi) road. Gandhi on siis iso juttu Intiassa vielä tänäkin päivänä.
Olen ihmetellyt, miten Gandhilla oli varaa lähteä opiskelemaan lakia Englantiin. Syy löytyi matkaoppaasta. Gandhi syntyi Gujaratissa Porbandar-nimisessä kaupungissa 1869. Talossa oli 22 huonetta. 6-vuotiaana Gandhi muutti Rajkotiin - isä oli Rajkotin diwan (tärkein virkamies alueen pikkuvaltiossa). Saurashtrassa (1/3 Gujaratista) oli näitä pikkuvaltioita noihin aikoihin yli 200. Gandhi opiskeli yliopistossa Bhavnagarissa Gujaratissa. Lontoossa hän opiskeli 1888-1891 ja muutti sitten asianajajaksi Etelä-Afrikkaan. Intiaan hän palasi 1915. Ahmedabadin ashram oli hänen päämajansa 1917-1930. Sen jälkeen hänellä oli Sevagram-niminen ashram Maharashtran osavaltiossa. Gandhi ammuttiin Delhissä vuonna 1948.
Näin ensimmäisen liikenneonnettomuuden Intiassa seisoessani ATM-jonossa. Skootteri ajoi sivuttain auton etuosan ohi ja auto tönäisi skootterin kumoon. Vauhti ei ollut kummallakaan onneksi kova. Skootterikuski nousi maasta, nosti skootterin pystyyn ja jatkoi matkaansa. Autoilija ei vaivaantunut autostaan ulos vahinkoja (lieviä) katsomaan ja hänkin jatkoi matkaansa. Kaksipyöräisten ajajilla ei ole täällä kypärää päässä. Ahmedabadissa on 80% liikennevälineistä autoriksoja (halpa 3-pyöräinen taksi) ja skoottereita/moottoripyöriä. Loput liikennevälineistä on busseja ja autoja. Delhissä oli paljon polkupyöräriksoja, mutta täällä niitä ei ole. Tavallisia polkupyöriä on vain muutama. Ahmedabadilaiset näköjään rakastavat pienillä moottoreilla varustettuja liikennevälineitä.
Vilkkaan kadun ylittäminen on taidetta - sääntöjä ei ole. On vain odotettava pientä rakoa liikenteessä, kävellä liikenteen sekaan ja toivoa ettei kulkuneuvot aja päälle. 2-suuntaista katua ylittäessä ei voi varmistua, että liikenne molempiin suuntiin on hiljaisempaa. Keskellä katua joutuu seisomaan ja odottamaan seuraavaa pientä taukoa liikenteessä. Kävely tiensuuntaisestikin on taidetta. Jalkakäytävä on useimmiten käyttökelvoton. Helpompaa on kävellä tienreunassa muutaman sentin päässä liikenteestä. Jalkakäytävällä voi olla koiria, lehmiä, vuohia, kaikkien niiden kakkaa, korkeita korokkeita tien reunassa (luultavasti monsuunisateiden takia), myyntikojuja, myyjiä, seisoskelevia ja makaavia (kadulla eläviä) ihmisiä sekä parkkeerattuja liikennevälineitä (välillä 2-3 rivissä). Kulkua liikenteen seassa joutuvat niin autot kuin kävelijät miettimään 5 cm kerrallaan ruuhkassa. Jos tilaa on enemmän, niin vauhti kiihtyy kovaksi. Kun ylittää jalan katua, niin liikennevälineet kiihdyttävät vauhtia ja yrittävät ehtiä ajamaan kävelijän etupuolelta ohitse. Intialaiset eivät anna liikenteessä tuumaakaan periksi. Oma etu on muiden edun edellä. On tärkeää, että itse pääsee eteenpäin - muut saavat odottaa. Maisemia ei kävellessä voi katsoa, kun on mietittävä aina seuraavaa askelta. Itseohjautuva auto ei tule toimimaan Intiassa 20 vuoteen. Muita liikkujia on niin paljon ja vapaata tilaa on vain muutama sentti kerralla. Itseohjautuva auto seisoisi paikallaan näissä olosuhteissa ja tukkisi kadut lopullisesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti