Runsas kuukausi on tullut vietettyä Delhissä samassa hotellissa. Huomenna matkustan Ahmedabadiin yöjunalla. Hotelli tuli varattua kännykällä. Puhelinsoitot toimivat nyt, kun muutin asetuksen automaattihaku 2g/3g/4g:stä pysyvään 2g:hen. Hyvä kun puhelut toimivat. Mutta olisivat ne voineet toimia yhdessä 3g/4g:nkin kanssa. Käteistä minulla on viikon varalle. Ahmedabadista pitäisi löytää varma ATM, jossa on joka päivä rahaa. Delhissä sellainen oli 3 km:n päässä hotellista. Liikuntaa sain rahannoston takia. Päiväbudjettini on 1250 rupiaa, joten yhdellä nostolla elää 2 päivää. Aloitin tänään malarialääkkeiden syönnin - 1 tabletti päivässä. Kyselin myös muiden hotellien hintoja täällä Paharganjissa. 400-600 rupiallakin löytyy hyvä huone. Itse maksoin 750 rupiaa. Halvemmallakin saisi. Ahmedabadin asunto kustantaa 600 rupiaa. Halvat hotellit löytyvät netistä intialaiselta Stayzilla sivustolta, mutta se vaatii luottokorttitietojen antamista. En halua niitä antaa Intiassa. Booking.com sivulta löytyy kalliimpia hotelleja. Lonely Planetin matkaoppaasta löytyy kaiken hintaisia ja niissä on puhelinnumero mainittu. Delhissä ei ole muuten tullut sadepisaraakaan kuukauden aikana. Gujaratissa ei sada joulu-tammikuussa ja Tamil Nadussa ei sada helmi-maaliskuussa, joten saatan selvitä matkasta ilman sadetakkia.
Kävin Saketissa hienossa ostoskeskuksessa. Kaupat olivat yhtä hienoja kuin länsimaissa, mutta ostoskeskuksen ympäristö oli kovin intialainen - köyhä ja sotkuinen. Metrojuna oli Saketiin mennessä melkein täynnä - paluumatkalla oli tilaa vähän enemmän. Ruuhka-aikoina Lonely Planet kehottaa olla menemättä metroon. Sekä metrossa että ostoskeskuksessa oli turvatarkastus sisäänmenon kohdalla. Kyselin Saketista varavirtalähdettä. Se suojaisi elektroniikkaani. Töpselistä lataisin varavirtalähteen ja varavirtalähteestä lataisin kännykän ja tabletin. En kuitenkaan löytänyt sopivaa, joten lataan elektroniikkani suoraan töpselistä. Toivottavasti laitteet kestävät. Varavirtalähteen kanssa elämä olisi jatkuvaa latausta. Kiinnostavin varavirtalähde oli Samsungin 11300 mAh, 3600 rupiaa. Paharganjissa sellaisen saisi 500 rupialla. Pakkaus ja laite näyttävät ihan aidoilta, mutta laite on varmasti piraattiversio.
Rahannostosäännöt muuttuvat koko ajan. Nyt turisteille on ulkomaanvaluutanvaihdon viikkokiintiö 5000 rupiaa, joka merkataan passiin. Toivoa käteisensaannin normalisoitumisesta on vasta tammikuussa. Sitä ennen ATM:iin pitää jonottaa, jos nyt yleensä löytää käteistä ATM:istä. Lisäksi on ikävä pitää Visa-korttia helposti saatavassa paikassa useampia tunteja ja ATM:issä on sisällä useampia intialaisia, joten PIN-koodi ja rahojensäilytyspaikka eivät ole suojassa. ATM:ien jonot liikkuvat tuskastuttavan hitaasti. Syynä on se, että intialaiset nostavat rahaa samalla kertaa useammalla pankkikortilla. Kerran edelläni oleva mies nosti ainakin 6 eri kortilla rahaa. Taisi olla sukulaisten ja kavereiden kortteja. Ummetus on jatkunut 1,5 viikkoa. Ulostetta tulee ulos aamulla vain hyvin pieni määrä. Tarvittaessa käyn Ahmedabadissa lääkärillä.
Kuukausi on kulunut nopeasti. Mieluisinta on ollut lepo hotellihuoneessa. Ulkona olokin on OK, mutta katuelämä on stressaavaa - joka askeleella täytyy harkita mihin astuu. Ympärille ei voi katsella. Ilma on lämmin, vaikka delhiläiset käyttävät villapaitaa tai takkia. Eipä matkaa voi etukäteen suunnitella. Yllätyksiä tulee matkan varrella. Alku on ollut kuitenkin OK vaikeuksista huolimatta. Olisi hienoa, jos voisi keskittyä vain keskusteluihin ihmisten kanssa, mutta nyt on ollut monia käytännön huolia. Intia on kuitenkin erilainen kuin Suomi. Täällä on hienoa olla itse paikan päällä sitä todistamassa. Aikaa minulla kuluisi Delhissäkin yksi elämä ja Intiassa tuhansia vuosia. Yksi ihminen on pisara valtameressä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti