Kävin tänään päivällisellä parhaan keskusteluni Intiassa. Homma lähti siitä, että naapuripöydässäni ollut vanhempi intialainen mieshenkilö kysyi, mistä maasta olen kotoisin. Hän tunsi erään toisen suomalaisen. Äijän nimi oli Roop ja hän oli opiskellut matematiikkaa ja fysiikkaa ja sen jälkeen joogaa. Hän on asunut Kashmirissa Himalajalla ja hiekkaerämaassa Rajasthanissa ja viidakossa ja kaikkialla siltä väliltä. Hänellä on perhe, mutta pitää siihen yhteyttä mahdollisimman vähän - auttaa taloudellisesti. Nyt äijä oli menossa Rishikeshiin, maailman joogapääkaupunkiin. Kysyin häneltä, onko hän kasvissyöjä, johon hän vastasi, että kivilläkin on tietoisuus. Tämä näkyy hänen mukaansa kvarkkitasolla. Kasveillakin on hänen mukaansa puolet geeneistä samoja kuin ihmisellä - saattaa olla oikeassa. Kysymykseeni aliravitsemuksesta hän vastasi, että jotkut ottavat itselleen suuremman osan kuin heille kuuluisi. Se on politiikkaa. Joku on aina ahne ja vie heikomman toimeentulon. Näin on myös valtioiden välillä sotatilassa. Kysyin, mitä hän haluaisi tehdä vielä elämänsä aikana, johon hän vastasi: kirjoittaa kirjan. Hän on väitellyt tohtoriksi. Väitöstyössä ohjaaja oli tarkasti rajannut työn sisällön, josta Roop ei pitänyt. Hän olisi halunnut etsiä puuttuvia linkkejä ja löytää vastauksia niihin. Objektiivinen totuus kiinnostaa häntä, mutta paljon on asioita, joista ei tiedetä mitään tai joista ei ole kirjoitettu paperille. Länsimailla on hänen mukaansa eri historia ja tulevaisuus kuin Intialla. Kulttuureja kehitetään niiden sisältä käsin - ulkoapäin niitä ei voi muuttaa. Eri kulttuurit kehittyvät eri reittejä pitkin. Kasvissyönnistä Roop sanoi vielä, että Ladakhissa (Himalajalla) ja eskimoiden mailla ihminen ei pärjää ilman liharuokaa. Minä vastasin siihen, ettei sinne kannattaisi ihmisen mennäkään. Roopin mielestä ihminen menee kaikkialle - myös avaruuteen. Roop puhui hyvää englantia ja kertoi mielellään ajatuksiaan elämästä. Pidämme jatkossa yhteyttä sähköpostitse. Roop elää vain tätä hetkeä - huomisesta emme tiedä paljoa. Jokaisella ihmisellä on oma näkökulmansa todellisuuteen. Yksi ihminen on vain pieni osa suurempaa kokonaisuutta ja ihmisen aivot ovat rajallisen kokoiset. Olisi hyvä osata käyttää niitä paremmin, mutta se ei ole helppoa.
Tämä viikko kului ATM:llä käydessä. Kävin joka arkipäivä Connaught Placella nostamassa 2500 rupiaa kerralla. Jonottaa sain noin tunnin joka kerralla. Iltapäivällä otin nokoset, koska kävely Delhissä on stressaavaa ja jonottaminen auringossa läkähdyttävää. 3 tunnin annos Delhiä on riittävästi per päivä. Ruokapaikan etsiminenkin on taidetta - samoissa paikoissa ei viitsisi aina käydä. Tänään löysin halvan etelä-intialaisen (kasvis)ravintolan. Sain siellä ateriaksi 2 munkkirinkilää (tehty linsseistä) ja 2 kastiketta (toinen oli linsseistä, toinen jotain valkoista ja kylmää - jugurttia?). Ateria ei ollut suuri, mutta halpa (100 rupiaa). Ravintola oli valtava - hallissa oli varmaankin 30 pöytää ja ulkona oli vielä ainakin 10 lisää. Aterian nimi oli Sambar Vada. Ravintolassa näin tällä matkallani ensimmäisen reikä-lattiassa vessan. En käyttänyt sitä, koska vessassa ei ollut naulaa olkalaukulleni. Vessan ainoat varusteet olivat kuppi, sanko ja vesihana. Törmään näihin reikä-lattiassa vessoihin vielä paljonkin. Delhissä niitä ei ole paljon. Hienoissa ravintoloissa on vessanpönttö ja halvoissa ravintoloissa ei ole vessaa ollenkaan. Hyvä jos edes vesihana käsienpesua varten chapatien syömiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti