Sunnuntaina ja maanantaina koin kauhunhetkiä. Matka oli sujunut hyvin ja olo oli hyvä. Sitten sunnuntai aamupäivällä joku soitti hotellihuoneeni summeria. Ovella oli kai hotellin siivooja, koska hän kysyi "siivotaanko huone?". Minä sanoin "ei, koska huomenna kirjaudun ulos". Sitten hän kaivoi esiin pienen lehtiön (Maon pienen punaisen kirjan kokoisen) ja pyysi allekirjoitusta. Ihmettelin asiaa ja päättelin, että ehkä hän haluaa kuittauksen, että huoneen siivous on OK. Missään muussa hotellissa kuittausta ei ole kuitenkaan pyydetty, joten katselin tarkemmin pientä vihkoa. Ensimmäinen sivu oli tyhjä. Toisella sivulla oli minun ja viereisen huoneen numerot ("room 305" ja "room 306"). Muita merkintöjä vihossa ei ollut. Ihmettelin, ettei vihossa ollut muita allekirjoituksia. Kirjoitin kuitenkin allekirjoitukseni huoneeni numeron jälkeen ja siivooja katosi. Ihmettelin tilannetta ja kävin lounaalla. Tunnin päästä aloin kuitenkin huolestua. Siivooja voi kirjoittaa vihkoon mitä vain (esim. luovutan 100.000 rupiaa siivoojalle) ja allekirjoitukseni on jo valmiina. En uskaltanut poistua huoneestani loppupäivänä ja päivällinen (ja malarialääke) jäivät syömättä. Pullotettua vettä minulla oli vain muutama desi ja sillä piti pärjätä maanantai aamuun asti. Kuuntelin tarkkaan hotellin käytävän ääniä. Oli paljon puhetta ryhmässä ja välillä musiikki soi kovaa. (Huoneeni käytävänpuoleisessa seinässä katon rajassa on 1m * 30 cm kokoinen aukko, joka on peitetty vinottaisilla laseilla, joten kaikki kuuluu selvästi). Etenkin 17 aikaan (kun tavallisesti lähden päivälliselle - intialaiset syövät kello 20) oli käytävällä levotonta. Pelkäsin, että joku koputtaa ovelleni ja vaatii rahaa vihon ja allekirjoituksen avulla ja muita henkilöitä olisi varmistamassa maksuni. Ilokseni kukaan ei tullut ja illalla ääniä kuului vain alemmista kerroksista. Menin nukkumaan ja siirsin maanantain check-outtia kello 8:sta kello 7:ään. Heräsin ennen kuutta ja puoli tuntia oli rauhallista käytävällä. Sitten sama porukka alkoi pitää ääntä kuin edellisenä päivänäkin. Pelkäsin, että suunnitelmani meni lyttyyn, mutta vähän ennen 7 poistuin huoneestani ja käytävällä ei ollut onnekseni ketään. Kirjauduin ulos ja ostin vastaanotosta litran mineraalivettä - se tuli tarpeeseen. Otin toisen näkemäni autoriksan ja olin matkalla bussiasemalle (matkaa 9 km). Olin enemmän kuin iloinen autoriksassa. Liki vuorokauden pituinen painajaiseni oli ohi. Matkustaminen Intiassa oli taas kivaa.
Pelkoni rahojen menetyksestä ei ollut täysin turhaa. Matkaoppaassa sanotaan, että yksinäisiä turistimiehiä on mukiloitu syrjäisillä alueilla jopa päiväsaikaan. Samoin siinä sanotaan, että yksinäiset turistit nähdään helppoina ryöstön kohteina. Poliisitkin ovat korruptoituneita ja voivat olla mukana rahan kiristämisessä turisteilta. Minulla on siitä omakohtaisia kokemuksia Turkista. Tällä kertaa selvisin pälkähästä, mutta jatkossa olen allekirjoitusteni kanssa varovaisempi. Pari kuukautta sitten Intiassa oli uutinen, että ameriikkalaisnainen oli raiskattu 5 tähden hotellissa. Missään turisti ei siis ole turvassa. Mutta liikaa ei kannata pelätäkään. Myös Suomessa tapahtuu ikäviä asioita sekä turisteille että paikallisille.
Pyykkipäivä on aina stressaava. Koskaan ei voi tietää, tuleeko kaikki pyykki takaisin ja ajoissa. Kerran yhdet alushousut puuttuivat palautuksesta. Mainitsin heti asiasta ja alushousut sain takaisin pian. Toisella kerralla palautuksessa oli mukana ylimääräinen pariton sukka. Tänään pyykki ei tullut takaisin ajoissa. Asiasta soitettiin ja pyykki tuli tunnin ja vartin päästä. Tavallisesti likapyykki annetaan aamulla ja puhdas pyykki vastaanotetaan illalla. Puducherryssä vastaanotto tapahtuu vasta seuraavana iltana ja hinta on 25 rupiaa per vaate eli korkein Intiassa (20 rupiaa on normaalitaksa). Pyykki on kuitenkin aina tullut takaisin ja hinta ei ole paha. Annan pyykin aina muovipussissa, mutta yli joka toinen kerta pyykki tulee takaisin sanomalehteen käärittynä narulla kiedottuna. Eli muovipusseja katoaa matkalla. Muovipussit ovat virallisesti pannassa Intiassa ja niiden sijaan käytetään paperi- tai kangaspusseja. Pyykkipusseja on siten hankala löytää. Viimeksi sain niitä hienosta ostoskeskuksesta Chennaista useammasta kaupasta niitä udeltuani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti