Laskeskelin eilen rahatilannettani. Intian rupioita olen nostanut tähän mennessä vajaat 170000. Vielä pitäisi nostaa alle 10000 rupiaa. Rahaa on kulunut hieman alle 100 markkaa eli 17 euroa eli 1250 rupiaa per päivä, joka oli matkaa suunnitellessani tavoitteenakin. Hotellit vievät potista yli puolet, 500-900 rupiaa per yö. Ruoka on toiseksi suurin menoerä, 250-450 rupiaa per päivä. Juna- ja bussiliput ovat vieneet noin 10000 rupiaa (33 tunnin junamatka Chennaista Delhiin on jo ostettu). Vaatepyykki kustantaa noin 150 rupiaa per viikko. Teleyhteydet (tablettitietokone ja älykännykkä) maksavat noin 600 rupiaa per kuukausi. Autoriksoihin ja taksiin on mennyt yhteensä 500 rupiaa. Nähtävyyksissä en ole käynyt. Lisäksi kustannuksiin pitäisi laskea lentoliput (500 euroa), rokotukset (kenties 500 euroa, otin kaikki mahdolliset) sekä viisumi (noin 50 euroa).
500 eurolla matkustaa Intiassa melko mukavasti kuukauden. Hotellit saisi puoleen hintaan, jos asuisi intialaisille suunnatuissa hotelleissa, mutta niissä voi olla vaikeaa saada palvelua englannin kielellä. Lisäksi voi olla, että kaikki hotellit eivät saa ottaa ulkomaalaisia vieraakseen (näin tuntui olleen etenkin Gujaratin osavaltiossa). Ruokaan saisi tärvättyä rahaa enemmänkin, jos käyttäisi vain länsimaalaisille suunnattuja ravintoloita. Itse tykkään käydä kansankuppiloissa. Niissä saa kalliin ravintolan riisin hinnalla all-you-can-eat (syö niin paljon kuin jaksat) aterian. Ravintoloita on siis hyvin erihintaisia niin kuin hotellejakin. Kattoa hinnoille ei tunnu olevan ja halvimmat ovat todella halpoja. Lehdessä luki, että huonosti palkatuille intialaisille pitäisi järjestää lounas 10 rupian hinnalla. Se ei ole helppoa Intiassakaan. Halvimmat kunnon ateriat minulla ovat maksaneet 60-70 rupiaa eli alle euron. Junamatkat ovat olleet luksusta. Toisessa luokassa matkustaminen olisi pudottanut junamenot kolmannekseen. Kokonaisuutta tarkastellessa junaliput eivät ole suuri menoerä, joten pieni luksus on sallittua. Lisäksi yöjunassa säästää hotelliyön hinnan (Chennai-Delhi -junassa 2 hotelliyön hinnan). Kalliimmassa luokassa osataan myös englantia paremmin kuin halvemmassa luokassa. Teleyhteyksissä säästäisi, jos itse ostaisi datapaketit appseilla. Airtelin kaupoissa ei ole hinnastoja näkyvillä ja ostaminen on sähläystä. Appseissakaan ei ole kunnon hinnastoja. Taksojen jäljessä on välillä * tai **, mutta missään ei ole selitetty, mitä merkinnät tarkoittavat.
Huomenna saatan vuokrata ensimmäistä kertaa Intiassa polkupyörän. Hinta on 75 rupiaa per päivä eli 1 euro. Suuntana olisi Auroville (kansainväinen idealistinen yhteisö) 12 km:n päässä Puducherryn keskustasta. Parasta olisi nähdä maaseutua ja kyliä hitaammalla vauhdilla kuin bussista tai junasta. Intialainen liikenne ja teiden kunto kyllä hirvittää sekä kaupungissa että maaseudulla. Itse yhteisö ei kiinnosta kovin paljon. He tarjoavat kyllä 6-12 kuukauden vapaaehtoistöitä, mutta se maksaa 20000-40000 rupiaa per kuukausi (asunto, ruoka, liikenne, muut ja lahjoitus). Aurovillessä asuu 2400 ihmistä 50 maasta. Mukana on 1 suomalainen. Lisätietoa Aurovillestä: https://en.m.wikipedia.org/wiki/Auroville ja http://www.auroville.org .
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti