Puducherryn hotellissa on kunnollinen oleskelutila vieraille. Olen usein hengaillut siellä, mutta se on melkein aina tyhjä. Joskus joku näppäilee kännykkää ja joskus matkakumppanit juttelevat keskenään. Matkailijoita en siis ole vielä jututtanut, mutta hotellinomistajan kanssa juttelin pari tuntia. Selailen joka päivä oleskelutilassa lehtiä ja toivon, että juttuseuraa ilmestyisi. Hiljaista on ollut. Hotelli ei ole suuri - kenties 10 huonetta. Hotellinomistaja haluaisi avata oleskelutilassa ravintolan. Seinän toiselle puolelle on jo rakennettu keittiö. Ravintolanpito ei tunnu kovin hyvältä ajatukselta. Ravintoloita on paljon ja asiakkaita vähän. Lähimmässä ravintolassa (50 metriä) olen käynyt kahdesti ja molemmilla kerroilla olin ainoa asiakas.
Hotellinomistaja on syntynyt 50 kilometrin päässä Puducherrystä, opiskellut Chennaissa ja pitänyt hotellia 7 vuotta. Hänen 16 vuotias poikansa pelaa tennistä ja on Puducherryn toiseksi paras (omassa ikäluokassaan varmaankin). Tennisvalmentajat Puducherryssä eivät ole kovin hyviä. Jos tennisopetusta hankkii kauempaa, niin se maksaa enemmän ja siihen ei ole varaa. Poika pelaa tennistä joka päivä 2 tuntia. Pojalla on syntymästä saakka ollut huulihalkio (tai joku muu epämuodostuma suun ja nenän välissä). Sitä on pitänyt leikata useamman kerran. Hotellinpitäjä ja vaimo ovat kasvissyöjiä, mutta poika syö myös kalaa (urheilun vuoksi). Hotellinpitäjä on käynyt Delhissä muttei Mumbaissa. Hän haluaisi matkustaa (ulkomaillakin), mutta siihen ei ole ollut mahdollisuutta (rahaa?). Jallikattusta (Tamil Nadun härkäjuoksusta) hän sanoi, että se on yli 1000 vuotta vanha traditio, eikä ole hyvä, että ulkomaalaiset (PETA) tulevat sanomaan, miten Intiassa tulisi toimia. Hän myös sanoi, että salaisuuksia pitää elämässä olla. Internetissä kerrotaan kaikki ja se ei ole hyvä asia. Hän omistaa peruskännykän - ei älykännykkää. Tietokonetta hän käyttää vain hotellivarausten vastaanottamiseen.
Kieliopinnot ovat vieneet eniten aikaani ja tulokset ovat olleet laihat. Vieraan kielen oppiminen vie vähintään vuoden täysipäiväistä opiskelua. Yksi kuukausi riittää vain alkeisiin. Telugun tavuaakkosten oppiminen vei noin viikon ja käytännössä taitoa en tarvinnut Hyderabadissa juuri lainkaan. Ei siitä tosin haittaakaan ollut ja voin tarvita sitä tulevina vuosina. Telugun aakkoset muistuttavat paljon kannadan aakkosia. Kannadaa puhutaan Intian suurimmassa IT-keskuksessa Bengalurussa ja sinnekin tieni varmaankin vie tulevina vuosina.
Löysin netistä hyvän tamilin kielen sivuston. Suurin vika siinä on, että virkkeet ja sanat ovat tamilin aakkosilla ja englanniksi käännettyinä, muttei translitteroituina länsimaisille aakkosille (eli miten sanat länsimaisesti lausuttaisiin ja kirjoitettaisiin). Minun täytyy tehdä translitterointi itse ja välillä voi sattua virheitä. Toinen ikävä piirre on, että tamilin sanat ovat pitkiä ja niihin liitetään loppuun taivutusmuotoja. Tähän liittämiseen liittyy sääntöjä, poikkeuksia ja poikkeuksen poikkeuksia (niin kuin kaikkiin kieliin). Hetkessä taivutuksia ei opi. Kolmas ikävä piirre on, että sivusto on elektroninen eikä kirjamuodossa. Jo tunti tablettitietokoneen ääressä rasittaa. Kirjaa voisi lukea paljon helpommin. Neljäs ikävä piirre on, että tamilissa on toinen tapa puhua ja toinen kirjoittaa. Täytyy siis opetella melkein 2 kieltä oppiakseen käyttämään tamilia kunnolla. Tamili on yli 2000 vuotta vanha kieli ja murteita on paljon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti