Tänään se sitten tapahtui. Astuin ensimmäisen kerran Intiassa liukumiinaan. Jätös oli kengänlevyinen, joten lehmänlantaa se ei ollut - olisikohan ollut koiran? Ihmettelin miksi kenkäni luisti ja kun katsoin kengänpohjaa, niin siinä oli paskaa. Täydellisesti siitä en päässyt eroon, vaikka hankasinkin kengänpohjaani korokkeisiin. Jamnagarissa on enemmän lehmiä ja lehmänpaskaa kuin muissa vierailemissani kaupungeissa. Tarkkana saa olla ja jos huomio kävellessä keskittyy johonkin muuhun, niin käy kuin minulle. Katukoiria on ollut joka kaupungissa melko paljon. 1 hevosen ja 3 kamelia näin vetävän kuormia Jamnagarin keskustassa. Kamelitkin ovat vahvoja - kuormat ja kärryt olivat isoja. Ahmedabadissa näin 2 kertaa norsun. Se vasta iso onkin. Oravia on Intiassa puistoissa. Kissoja en ole nähnyt kuin 1 tai 2. Apinoita olen nähnyt muutamia.
Jamnagarissa on 530.000 asukasta, mutta liikennevaloja en ole nähnyt (ainakaan toiminnassa). 6 jälkeen tulee pimeä ja kadut ovat pimeitä - katuvalaistusta ei ole. Ihmisillä ei ole heijastimia ja monissa skoottereissa/moottoripyörissä ei ole valoja. Jos liikenne on vaarallista päivällä, niin vielä vaarallisempaa se on pimeällä. Syön päivällisen ravintolassa kello 6 ja iltapalan (snäksejä ja keksejä) kello 8 hotellihuoneessani. Moni ravintola on kiinni kello 6 ja aukeaa vasta kello 7. Tänään päivällisravintolaa etsiessäni ensimmäisessä oli valot pois ja tarjoilija sanoi, että paikka aukeaa kello 7. Seuraavassakin paikassa valot olivat pois, mutta tarjoilija sanoi, että paikka on aina auki ja sytytti valot ruokasaliin. Olen siis monesti ravintolan ainoa asiakas. Intialaiset syövät päivällisen kello 8. Kerjäläisiä on näkynyt joka kaupungissa jonkun verran, mutta Jamnagarin kerjäläislapset ovat erityisen sitkeitä. He tökkivät ruumistani koko korttelin ajan. En ole antanut kerjäläisille matkallani mitään. Mieli tekisi auttaa, mutta kerjäläiset voisivat ansaita elantonsa muulla tavalla. Jos ja kun asun Intiassa pitempään, niin yritän keksiä tavan auttaa kerjäläisiä. Tällä hetkellä on muuta pohdittavaa.
Olin peloissani ensimmäisenä iltana Jamnagarissa hyttysten suhteen. Hotellivirkailija sanoi, että hyttysiä täällä on. Huoneessa on kämmeneen mahtuva sähköinen hyttyskarkoitin, johon vaihdetaan joka yö uusi "matto" (hotellisaippuan kaltainen litteä suorakulmio). Laite käy kuumana, joten ilmeisesti pienestä "matosta" vapautuu jotain ainetta, joka tappaa/karkottaa hyttyset. Pelkoa lisäsi se, että huoneessa on 3 reikää ulkoilmaan: 1) ikkunaa ei saa tiiviisti suljettua (hotelli on vanha, joten helat ovat myös antiikkisia - sama ongelma kuin Kulttuurikahvila Laiturilla), 2) parvekkeenoven alla on rako, joka on yhteydessä ulkoilmaan, 3) katonrajassa olevaa käytäväikkunaa ei saa tiiviisti suljettua (syy taas vanha hela), käytävä on yhteydessä ulkoilmaan. Pelkäsin siis ensimmäisenä yönä, että huoneessa olisi kymmeniä itikoita, mutta saldo jäi 1 tai 2. Hyvä niin. Jos itikoita olisi ollut enemmän, niin olisin vaihtanut kalliimpaan hotelliin. Terveyden takia kannattaa maksaa 350 rupiaa yöstä enemmän, mutta nyt ei tarvinnut uhrautua.
Rajkotissa juttelin taas hotellivirkailijan kanssa. Hän ihmetteli, miksen ole naimisissa. Sanoin, että sopivaa vaimoa ei ole löytynyt. Hän ihmetteli, että olisi minulla ollut aikaa etsiä. Olisi pitänyt kertoa kasvissyöjien vähyydestä Suomessa - avioliittoehdokkaita Suomessa on vain kourallinen minun ikäpolvessa. Älykännyköistä hän sanoi, että ne vähentävät kasvokkain juttelua, joka on huono juttu, mutta jolle ei voi mitään, nyt kun älykännykät ovat kaikkialla. Eli tekniikalla on myös varjopuolensa. Kaveri oli keski-ikäinen Rajkotissa syntynyt, mutta 9 vuotta hän oli Mumbaissa töissä. Opinnoissa hän on lukenut johtamista. Takaisin Mumbaihin hän ei kaipaa. Rajkot on OK.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti