Gujarat on näiltä osin nähty. Huomenna matkustan Mumbaihin junalla. Hommassa on vain iso mutka matkassa. Minulla on vain waitlist-lippu, joka ei oikeuta nousemaan junaan ellei peruutuksia tule tarpeeksi. Kysyin eilen juna-asemalta pääsenkö junaan, johon vastattiin, että tule lähtöaamuna niin saat vaunun ja sängyn numeron. He olivat siis optimistisia - minä en. Juniin myydään kolmenlaisia lippuja: paikkalippuja (istuin/vuode on varma), reservation against cancellation (RAC) lippuja (pääsee varmasti junaan, mutta istuimen/vuoteen saa vain, jos peruutuksia tulee) ja waitlist (WL) lippuja (lippu muuttuu paikkalipuksi tai RAC-lipuksi vain, jos peruutuksia tulee - jos peruutuksia ei tule, niin ei pääse junaan). Huomenaamuna kuulen pääsenkö junaan. Toivottavasti pääsen vaikka edes RAC-lipulla. Muuten täytynee mennä bussilla ensin Rajkotiin ja sitten Ahmedabadiin ja ostaa junalippu sieltä. Ahmedabad on turistireitillä, joten sieltä saa myös turistikiintiö-lippuja. Tavalliset liput ovat loppuunmyytyjä kuukausi pari etukäteen. Turistilippuja voi saada pari päivää etukäteen. Hotelli on varattu Mumbaista, joten se pitäisi perua, jos en huomenna junaan pääse. Huomenna otan ensimmäistä kertaa autoriksan, koska juna-asemalle on lähes tunnin kävelymatka. Rinkka selässä hiki virtaisi puolivälissä. Mumbaissa pitäisi ottaa ensimmäistä kertaa taksi, koska junan pääteasema on 15 km keskustasta. Halvempia 3-pyöräisiä autoriksoja ei Mumbain keskustassa sallita. Taksin hinta on noin 400 rupiaa. Paikallisjunat ja - bussit kulkisivat keskustaan, mutta ne ovat ääriään myöten täynnä.
Gujarat on kuiva osavaltio, joten alkoholia täältä ei saa. Sen sijaan täältä saa, kuten muualtakin Intiasta, paania, joka on lievästi huumaavaa. Paan-lehden sisään kääritään betel-pähkinää (huumaavaa), limettitahnaa ja mausteita. Paketti työnnetään suuhun, pureskellaan ja syljetään maahan. Kaduilla onkin paljon punaisia läikkiä maassa. Joissain paaneissa on tupakkaa. Oletin, ettei Gujaratissa olisi tarjolla lihaa kuin aivan harvoissa paikoissa. Rajkotissa näin ehkä olikin, mutta Ahmedabadissa liharavintoloita oli lähes yhtä paljon kuin kasvisravintoloita ja Jamnagaristakin lihaa sai useammasta paikasta. Ikävä yllätys.
Matkaoppaan mukaan Jamnagarin ihmiset ovat äärimmäisen ystävällisiä. En ole samaa mieltä. Jotkut kyllä moikkaavat kadulla, mutta eivät juttele pitempään. Kerjäläisiä on enemmän kuin muualla ja he eivät ole mukavia. Jamnagarissa on 2 Guinnessin ennätystä. Yhdessä hindutemppelissä on laulettu vuodesta 1964 samaa rukousta keskeytymättä. Eräässä ravintolassa on tehty maailman suurin dosa (etelä-intialainen ohut linssiräiskäle täytteellä) -7 metriä pitkä. Ruokalistalla on 4 metrin versio - kalliiseen hintaan. Jamnagarin vanhan osan pääkadun reunoilla on avoviemärit. Ei tosin sisällä ihmiskakkaa, mutta veden seassa (joka ei edes virtaa) on kaikenlaista roskaa. Varsinainen turhake. Minä ihmettelin Delhissä, mitä tapahtuisi, jos vilkkaalla kadulla olisi tietyö. Miten liikenne silloin sujuisi? Ahmedabadissa ja Jamnagarissa sen sitten näin. Molemmissa oli uuden kaupungin pääkatu osittain aukaistu, Ahmedabadissa leveämmälti, Jamnagarissa kapeammin. Liikennetukoksia syntyy ja kulkuvälineet ja kävelijät hipovat toisiansa, mutta eteenpäin on kuljettava. Jotenkin tietöistäkin selviydytään. Ja tietöissä on läjäpäin ihmisiä lapioimassa ja kantamassa hiekkaa - kaivinkoneita ei ole. Hikistä puuhaa.
Gujarat oli etukäteen ottaen matkani pääkohde. Petyin aika paljon. Ihmisten kanssa ei voi kommunikoida, koska he eivät osaa englantia. Jainalaiset kiinnostivat myös etukäteen paljon. Tänään jututin 4 ihmistä 2 jainalaistemppelin edessä. 2 ihmistä ei osannut englantia ja 2 vain muutamia sanoja. Yksi sanoi, että kello 6 illalla temppelissä olisi opas, mutta minulle aika ei oikein sopinut. Kello 6 jälkeen tulee pimeä ja kaduilla on ikävä kulkea - lehmänkakkaa pimeässä. Rajkotissa juttelin vähän enemmän jainalaistemppelin ovella. Tutustuminen jainalaisiin jatkuu jatkossa netissä ( esim. https://en.m.wikipedia.org/wiki/Jainism ) ja kenties sähköpostein, jos löydän sopivia osoitteita. Myös Mumbain kirjeenvaihtokaverini on jainalainen, mutta hän ei ole vastannut kahteen viimeisimpään viestiini.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti