Jokaisessa käymässäni intialaisessa kaupungissa on ollut suuri vanhakaupunki. Ne ovat kaupunkien kiinnostavimpia paikkoja. Kujat ovat kapeita ja sokkeloisia. Autoja on vain suurimmilla kaduilla. Eksymisen vaara on ilmeinen. Ihmisiä ja liikennettä (skoottereja, moottoripyöriä ja autoriksoja) on kaaokseksi asti. Vanhatkaupungit ovat vielä ruuhkaisempia kuin uudet kaupunkien keskustat. Tunninkin viettäminen vanhassakaupungissa on läkähdyttävä kokemus. Alkaa kaivata rauhaa ja omaa tilaa. Katujen varsilla on hole-in-the-wall kauppoja ja niiden lisäksi on neljän pyörän päällä olevia lavoja, joista myydään tuotteita (etenkin hedelmiä ja vihanneksia). Vanhoissakaupungeissa liikkeet ovat ryhmittyneet alueittain myymään samanlaisia tuotteita. Yhdessä osassa myydään koruja, toisessa vaatteita, kolmannessa ruokaa, neljännessä metallituotteita jne. Kadut ovat täynnä roskaa aamulla ja lakaisijat siivoavat kadut luudilla. Ne ovat luonnontuotteista tehdyt - ilmeisesti risuja, jotka on lenkillä (ohut oksa?) niputettu. Luudan pituus on 50-100 cm. Aamulla katujen varsilla on roskakasoja, jotka roska-autot sitten keräävät. Myyntiä voisi tehostaa rakentamalla supermarketteja, mutta ne tuottaisivat runsaasti työttömiä (satoja per market). Rajkotin hotellivirkailija sanoi, että Intiassa ei ole ruokamarketteja, koska intialaiset haluavat ostaa tuoretta ruokaa. Pikkukauppiaat tuovat joka päivä myyntiin tuoretta tavaraa.
Keksin B-12 vitamiinin lähteitä ruokaani: jugurtti ja kananmunat. Kovin mielelläni en näitä eläinkunnan tuotteita syö, mutta tällä matkalla olen ottanut ohjenuoraksi syödä kuten kasvissyöjä-intialaiset. Se sisältää maitotuotteet ja kananmunat. Seuraavalla matkalla syön luultavasti B12-vitamiinin pillereinä. Ruoan olen syönyt aina keskikokoisella lusikalla. Intialaiset syövät ateriansa useimmiten käsin. Sitä varten jokaisessa ravintolassa on käsienpesuallas. Aterian jälkeen pöytään tuodaan anista ja sokeria. Olen silloin tällöin ottanut lusikalla anista kämmenelle ja pureskellut sitä. Sokeria en niin paljon kaipaa.
Jamnagarissa ei saa käteistä ATM:istä. Olen viitenä päivänä kiertänyt keskustan ATM:t (noin 13 kpl), mutta mistään en ole koskaan saanut rupioita. Onneksi minulla on rupioita noin 20 päivän varalle. Olisihan se kiva löytää Jamnagarista toimiva ATM, mutta vaikeaa se on. ATM:issä aina lukee 24/7, mutta nykyään tilanne on 0/0. 500 rupian seteleiden vähyys selittyy osaksi sillä, että niitä alettiin painamaan vasta seteliuudistuksen julkistamisen jälkeen, jottei tieto seteliuudistuksesta olisi levinnyt. Nyt on ollut yli 2 kuukautta aikaa painaa niitä, mutta harvinaisia ne ovat. Jamnagarissa ei siis ole 500 rupian seteleitä, koska täällä ei ole myöskään 2000 rupian seteleitä. Onneksi olen nostanut ATM:istä rahaa aina kun olen voinut - ihan vain varastoonkin. Nyt noita rahoja tarvitaan.
Eilen yritin opiskella telugun aakkosia. Alussa homma tuntui mahdottomalta, mutta muutaman tunnin kuluttua osasin jo puolet kirjaimista. Hommaa vaikeuttaa se, että telugun aakkoset muistuttavat vain hyvin etäisesti tamilin aakkosia ja hindi ja gujaratin aakkosia ne eivät muistuta lainkaan. Tuntui kuitenkin mukavalta oppia jotain uutta ja 2 viikon kuluttua lukutaitoa tarvitaan käytännössä 1 viikon ajan. Opiskelen kieliä joka toinen päivä ja luen Intian matkaopasta välipäivinä. Samaa asiaa ei jaksa harrastaa peräkkäisinä päivinä, ettei homma menisi työksi.
Ravintolassa tänään tarjoilija yritti kovasti jutella kanssani englanniksi, mutta sekaan mahtui pitkiä pätkiä gujaratin kieltä. Hän osasi englantia yhtä hyvin kuin minä gujaratia, joten yrityksistä huolimatta keskustelua ei syntynyt.
En ole nähnyt 3 viikkoon yhtään ulkomaalaista. Rajkotissa heitä ei ollut yhtään, eikä täällä Jamnagarissakaan. Olen siis "off the beaten track". Kummassakaan kaupungissa ei ole yhtään meganähtävyyttä, joten turistit menevät muualle. Minulle molemmat paikat sopivat hyvin. On mukavaa kokeilla, voisiko näissä kaupungeissa viettää ainakin yhden vuoden töitä tehden. Kaupunkien keskustat ovat luotaantyöntäviä, mutta lähiössä eläminen sujuisi varmasti paremmin. Eikä keskustan kaduilla muutenkaan koskaan koko päivää (tai edes useampaa tuntia) vietä, joten molemmat kaupungit sopivat kyllä työntekoon.
Hotellihuoneeni vessa on länsimainen ja vessapaperiakin on. Ainoa ongelma on se, ettei huuhtelu vie papereita putkistoon. Vessassa on iso saavi ja täytän siihen 20 litraa kerralla vettä ja kaadan vessanpönttöön. 3 huuhtelukerralla vessapaperit lopulta suostuvat menemään putkistoon. Työlästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti