Ylihuomenna menen bussilla Jamnagariin. Rajkotissa tulee tällöin täyteen vajaat 2 viikkoa. Rajkotissa on sokkeloinen vanhakaupunki, jossa käyn vielä huomenna. Autoja sinne ei mahdu kuin parille kadulle. Kaupungin keskustassa on 2 puistoa, joista toisessa on valtava krikettikenttä. Toinen puisto on pieni ja sen keskellä on museo. Vietin siinä puistossa yhtenä päivänä 2 tuntia ihmisiä katsellen. Hotellini on bussiaseman vieressä. Kuten yleensä bussiaseman ympärillä on lukuisia hotelleja ja ravintoloita. Missään ravintolassa ei tällä alueella tarjota lihaa tai edes kananmunia. Tosin hotellini ravintolassa on listalla "tomato omlet" eli säännössä on poikkeus.
Hotellini on paras tähänastisista (2 muuta). On siisti ja kaikki toimii. Liukuikkunoiden toisen pään lukko on kuitenkin rikki ja yhtenä yönä ihmettelin, miksi huoneessani koko ajan pörrää itikoita. Tänään huomasin, että kun liukuikkunoiden lukollisen pään sulkee, niin lukoton pää aukeaa. Eli kannattaa aina tarkistaa, että molemmat päät ovat kiinni. Gujaratissa esiintyy vähäisessä määrin malariaa, jota hyttyset levittävät, joten olen ihan tyytyväinen, että otan kerran päivässä malariapillerin. Pilleri pitää ottaa ruoan kanssa ja maito estää sen imeytymistä. Lisäksi pillerinoton jälkeen ei saa vähään aikaan mennä makuulle, jottei ruokatorveen tule haavaumia. Söisin joka aterian yhteydessä mielelläni maitotuotteita, jotta saisin B12-vitamiinia. Nyt illallisen yhteydessä maitotuotteita ei voi syödä, joten B12-vitamiinin puutos uhkaa. Lounaalla saan B12-vitamiinia voimaidosta (buttermilk) ja/tai paneer:ista (pehmeät käymättömät maitorahkasta tehdyt juustopalat). B12:ta en kuitenkaan saa tarpeeksi - jotain pitäisi tehdä. Vessanpönttö on hotellihuoneessa länsimainen, mutta vessapaperia ei ole. Sen sijaan on käsisuihku sekä vesihana ja -kippo. Pyllynpesu niillä on hankalaa - sekä käsisuihku että vesikippo eivät mahdu kunnolla takapuolen lähelle, kun pöntöllä istuu. Käytän käsisuihkua, mutta se on hankalaa. Käsisuihku ja vesikippo toimivat hyvin reikä-lattiassa-vessassa muttei vessanpöntössä.
Olen viettänyt paljon aikaa huoneessani TV:tä katsoen ja gujaratin kieltä opiskellen - liikenteen seassa ei jaksa koko ajan seikkailla. TV:ssä on varmaankin 200 kanavaa - suurin osa hindinkielisiä. TV-sarjojen sisältö on usein miehen ja naisen välistä flirttailua ja riitelyä. Action-elokuvissa tapellaan ja ammutaan - räikeää väkivaltaa väkivallattomien jainalaisten ja Gandhin maassa. Lapsille on omia kanavia. Näin nyt ensi kertaa elämässäni japanilaista animea - ei tehnyt suurta vaikutusta. Uutiskanavia on englanniksi ja hindiksi useampia. Uskonnollisia kanavia on myös, mutta niitä en ole vielä ehtinyt seurata. Muilla intialaisilla ja ulkomaisilla kielillä olevia kanavia on lukuisia. Valinnanvaraa TV:ssä siis on, mutta yleiskuva siitä on, että TV on vain yksisuuntaista propagandaa. Tulee mieleen Orwellin "Vuonna 1984" ja Huxleyn "Uljas uusi maailma" - TV lähettää ympäri vuorokauden ajatuksetonta viihdettä. Varsinkin väkivallan määrä niin elokuvissa kuin uutisissa (viimeksi ISIS:in Istambulin uudenvuoden isku) ärsyttää minua. Kaksisuuntainen viestintä (juttelu) on paljon parempaa kuin yksisuuntainen (TV, koulu, kirjat). Totuus on yksinkertainen - ei siihen tarvita 200 TV-kanavaa. Jos kertoo koko maailman hyvät uutiset, niin A4-arkki päivässä voisi riittää. Huonoja uutisia hyvässä maailmassa olisi murto-osa nykyisestä.
Gujarati kieli on mukava harraste ja sille on käyttöäkin täällä. Löysin netistä 109 oppituntia sisältävän blogin - eli aika kattava se on. Verbimuodoissa on opettelua. Lisäksi olisi hyvä osata edes 200 gujaratin sanaa - se vie aikaa. 2 viikon kuluttua häivyn Gujaratista ja siirryn Mumbain (marathin kieli) ja Hyderabadin (telugun ja urdun kielet) kautta Tamil Naduun (tamilin kieli). Palauttelin jo vähän mieleen tamilin aakkosia, mutta totesin, että sitä pitää harjoittaa useita tunteja, ennen kuin se on hallussa (olen osannut aakkoset, mutta olen myös unohtanut osan). Minulla on Lonely Planetin "India phrasebook & dictionary", jossa on 15 intialaista kieltä (24 sivua kustakin). Sitä on kiva selailla ja aidot aakkosetkin siinä on joka kielestä. Mutta marathin ja telugun kielet jäävät vähälle opettelulle. Hindiä ja urdua (sukulaiskieliä, mutta eri aakkoset) yritän harrastaa vähän enemmän. Pääpaino on kuitenkin gujaratilla ja tamililla. Yritän opetella niiden aakkoset perusteellisesti ja opetella vähän kielioppiakin niistä. Toivottavasti netistä löytyy hyvä tamilin kielen sivusto.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti