Ensimmäinen keskustelu matkallani tapahtui Helsinki-Vantaan lentokentällä. Kumppanini oli hollantilainen mies, joka oli käynyt Intiassa 8 kertaa. Tällä kertaa hän oli menossa valokuvamaan erästä festivaalia 2 viikoksi. Lentokoneessa vieressäni istui intialaissyntyinen mies, jolla oli Norjan passi, koska oli asunut Norjassa noin 40 vuotta.Nyt hän oli menossa perheineen siskon pojan häihin Delhiin. Paras asia, mitä hänelle on elämänsä aikana tapahtunut, on omat häät. Häävieraita oli 350 ihmistä ja juhlat kestivät useamman päivän. Delhissä on nykyään kuulemma paljon aikaisempaa enemmän autoja ja liikennettä. Asujaimisto kasvaa koko ajan, kun ihmisiä muuttaa maalta Delhiin.
Suora yölento Helsingistä Delhiin kesti lähes 7 tuntia, enkä sinä aikana saanut nukuttua yhtään. Lentokenttä oli uusi ja iso, samoin kuin metrolinja, joka johti rautatieasemalle. Metrossa oli turvatarkastus ja tavaroiden läpivalaisulaite. Intialaisilla oli suorat housut, kauluspaita ja kävelykengät. Miehet näyttivät businessmiehiltä, monella naisella oli sari. Ihmettelin onko Intia rikastunut lähes Japanin tasolle. Itselläni oli myös kauluspaita, mutta housut olivat pyjamamalliset ja kengät lenkkarit. Olin siis pukeutunut huonommin kuin metron intialaiset.
Illuusio petti, kun astuin ulos metrosta New Delhin juna-asemalle. Vastaan tuli sandaaleissa olijoita ja muutamat olivat myös ilman kenkiä. Muukin vaatetus oli vaatimatonta - kauluspaita ja pitkät housut. Tunsin itseni taas rikkaaksi. Kulkukoiria makasi kadulla liikkumattomina. Onneksi ne eivät olleet vesikauhuisia. Muutama lehmäkin näkyi.
Söin ensimmäisen aterian Intiassa - banaanipannukakkua hunajalla. Kaikki ravintolan ruokalajit olivat kasvisruokaa. Paikka oli kuitenkin vähän hintava intialaisen mittapuun mukaan. Lehdessä oli juttua Delhin smogista eli savusumusta. Ilma on niin saastunutta, että Delhissä kuolee joka vuosi 30 000 sen takia.
Intialaiset ottavat kontaktia turisteihin kadulla koko ajan. He kysyvät hotellini nimeä, tarjoavat riksakyytiä ja myyvät kojuista kaikenlaista. Rauhaa ei Delhissä ainakaan vilkkaimmilla paikoilla ole. Intialainen elämä rävähtää silmille kadulla. Helsinki on hyvin rauhallinen kaupunki Delhiin verrattuna. Kaaos on koettava itse. Sitä ei voi sanoin kuvata. Ja meno jatkuu vilkkaana aamusta iltaan. Jalkakäytäviä ei aina ole. Ihmiset ja kulkuvälineet kilpailevat samasta tilasta. Pari ohikulkijaa nimitti minua sadhuksi eli pyhäksi mieheksi. Myös Joensuun intialaisen ravintolan omistaja kutsuu minua babaksi, joka tarkoittaa samaa asiaa.
Puoleltapäivin menin hotelliini. Huoneessa oli televisio, puhelin, kattotuuletin ja oma vessa suihkulla. Hinta oli 11,5 € per yö. Hintaan kuuluu vaatimaton aamiainen huoneeseen tarjoiltuna. Televisiota en saanut päälle, suihkussa ei ole suihkuverhoa eikä lattiankuivauslastaa ja vastaanottotiskiltä pitää pyytää, että suihkusta tulisi lämmintä vettä. Ihan OK mesta kuitenkin.
Hotellini on Paharganjissa, Delhin matkustajaghetossa. Paikallisia on kuitenkin 100-kertainen määrä turisteihin verrattuna. Liikenne pääkadulla on kaoottista. Pelkään, että joku auto tai mootoripyöräriksa ajaa varpaitteni päälle ja joudun sen takia sairaalaan. Torvea käytetään ja liikennettä on paljon - sairaan paljon. Kokeilin iltapäivällä hotellini wifiä ja se toimi hyvin. Facebookkikin pelitti.
Söin päivälliseksi kasvisthalin. Hinta reilu euro. Annos olisi voinut olla suurempi, mutta hinta oli pohjanoteeraus. Sen halvemmaksi ruoka ei tässä maailmassa tule. Kaikki ravintolassa tarjottava ruoka oli taas kasvisruokaa. Iltapalaksi ostin ulkomaalaista suklaata ja keksejä ja ne maksoivat yli suomalaisten hintojen. Halusin kuitenkin totutella intialaisiin ruokiin vähitellen, ettei maha mene heti ihan sekaisin. Kadulla on tarjolla snacksejä varmaankin todella edulliseen hintaan. Jatkossa syön niitä.
Päivä oli tapahtumarikas. Tästä on hyvä jatkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti