Intialainen ruoka, ripuli 2.0 ja Airtel 2.0

Minulla oli suuret odotukset intialaisen ruoan suhteen vielä Suomessa ollessani. Ajattelin, että kasvisruokaa on tarjolla pilvin pimein kaikkialla. Niinhän sitä onkin, mutta ruoka on melkein samanlaista kaikkialla. Perusannos on thali, jossa on riisiä, linssi- ja papuannos (todellisuudessa homeopaattista - on positiivinen yllätys, jos liemestä löytyy edes yksi linssi tai papu), kylmä perunaseos (mukana jotain muutakin, pinaattia?), raitaa (jugurttia) ja raakaa sipulia. Syön ko. annoksen joka toinen päivä, mutta sekin tuntuu liian usealta. Syöminen tuntuu vanhan toistolta. Vaihtoehtona on syödä kulhollinen linssejä/papuja (halvoissa paikoissa pelkkää lientä, kalliimmissa joskus jopa täyttä tavaraa) riisin tai leivän (chapatti = roti) kanssa. Sekin annos tuntuu yksipuoliselta - ruoassa on vain 2 komponenttia. Teen itse kotonakin aina monipuolisempaa ruokaa. Halvoissa paikoissa vaihtoehdot loppuvat tähän. Kalliimmista voi saada kiinalaista, italialaista, meksikolaista ja israelilaista ruokaa ja se on tervetullutta vaihtelua. Tänään söin ensikertaa falafelia hummuksella, ranskalaisilla perunoilla ja pita-leivällä. Salaatin jätin syömättä. Annos ei ollut järin suuri, mutta nykyisiin vatsavaivoihin suhteutettuna annos oli juuri sopiva. Suuremmasta annoksesta tulee vain paha olo. Katuruoka toisi vaihtelua, mutta se on usein kylmää ja siihen sotketaan kylmiä kastikkeita, jotka eivät tee hyvää mahalle. Kaikista lisukkeista pitää kieltäytyä ja tarkistaa, että ruoka on todella lämmin. Luulisi, että Etelä-Intiassa olisi vaihtelua ruokaan, mutta menuissa on vain dosia (äärimmäisen ohut ja suuri ympyränmuotoinen lätty, jonka sisällä on lähinnä perunaa ja sitäkin vähän) ja riisikakkuja. Kovin täyttäviä ja monipuolisia eivät nekään ole. Yksi vaihtoehto olisi ostaa kaupasta snäksejä, mutta keksit ovat melkein ainoa vaihtoehto. Mausteisia pähkinöitä, papuvalmisteita ja perunalastuja on tarjolla, mutta niitäkään ei tee mieli aina syödä. Ne ovat sitäpaitsi tulisia (kitalaki palaa puhki). Lopputulos on, että paras ruoka on kalliin ravintolan ulkomaalainen sapuska. Se tuo vaihtelua intialaiseen riisiin/leipään ja linssiin/papuun/kastikkeeseen. Delhissä ulkomaalaista sapuskaa saa, mutta syrjäkylillä ei. Jos oloni olisi parempi, niin intialainen ruokakin maistuisi varmaan paremmalta. Nyt se lähinnä masentaa. Olisinpa terve ja kestäisin kaikki vastoinkäymiset.

Keskiviikkona soitan vakuutusyhtiöön ja kysyn miten ripulini kanssa tulisi edetä. Kävin tänään apteekissa katsomassa ORS:ia (16 rupiaa / päivä) ja antibiootteja (100 rupiaa / 5 päivän kuuri). Halpoja ovat, mutta uskaltaako niitä syödä? ORS voi peittää oikeat vaivat ja antibiootti tappaa hyvätkin bakteerit. Vakuutusyhtiö saa päättää menenkö lääkäriin vai hoidanko vaivaa itsenäisesti. Sunnuntai oli heikko päivä, tiistai hyvä. Näinkin homma toimii jotenkuten, mutta olisi kiva olla täysin terve. Tosin monipuolisen ruoan löytäminen Intiasta voi olla haaste. Siemeniä ja soijamaitoa en ole nähnyt missään. Tavarataloissa niitä voisi olla, mutta olen nähnyt Delhissä vain yhden tavaratalon (Mark's & Spencer, varmaankin huippukallis, enkä sen takia mennyt sisälle). Hedelmistä en voi syödä kuin mandariineja ja kiivejä (banaanit kovettavat vatsani). Salaatteja ei voi syödä. B12-vitamiinin saanti voi olla niukkaa. Yritän syödä kananmunia ja maitotuotteita, jotta saisin sitä. Tosin apteekista voisi etsiä B12-vitamiinia, mutta pääperiaatteena minulla on ollut, että kaikki ravintoaineet saisin ruoasta. Suomessa saan kalsiumin, D-vitamiinin ja B12-vitamiinin soijamaidosta (siihen lisättynä). Jodi on ollut ongelma jo Suomessa. Sain sitä vain suolasta. Onkohan intialaisessa suolassa jodia vai saanko puutostaudin?

Tiistaina ostin Airtelistä dataliittymän tablettiin. SIM-korttipaketissa luki 4g, mutta kun hotellissa kokeilin sitä, niin yhteys oli 2g. Täydellinen fiasco. Edes Google Play -kauppa ei toiminut ja 6 MB:n tiedoston lataaminen kesti 10 minuuttia. Menen ensitilassa valittamaan asiasta. Eivätkö intialaiset voi tehdä mitään kunnolla ensimmäisellä kerralla? Hinnastokin oli vedetty hatusta (noin kaksinkertainen). Kaavake, jonka täytin, oli tällä kertaa Airtelin Prepaid -kaavake, mutta se sisälsi vain henkilötiedot. Itse liittymästä ei siinä puhuttu mitään. Täytyisi varmaankin täyttää toinenkin lomake. Tositteeksi sain taas vain 4 rivin liuskan, johon pyysin myyjää laittamaan datamäärän (3 GB) ja hinnan (750 rupiaa). Lisäsin samalla puheaikaa kännykkääni Suomen puhelujani varten. Kun puhelimeen näppäilee tietyn koodin, niin se näyttää tekstimuodossa saldon (joka on oikein). Mutta kun menen Airtelin appsiin, niin saldo on 0 rupiaa. Toivottavasti saldoa on.

Tarkistin tänään nettipankissa tilitapahtumat. Kaikki täsmäsi. Pelkoni oli turha. En osannut alussa käyttää ATM:ää oikein. ATM näyttää alussa vain mainoksia. Tällöin kortti pitää laittaa koneeseen. Mitään ei tapahdu ennen kuin kortin ottaa pois koneesta (kone ei siihen kehoita). Silloin kone kysyy, nostatko rahaa vai teetkö jotain muuta? PIN-koodi kysytään vasta myöhemmin. Ensimmäisellä nostokerralla takahuoneeseen meni mies, kun laitoin kortin koneeseen ja tuli ulos, kun olin näpyttänyt PIN-koodin. Tämä oli ilmeisesti pelkkää sattumaa. Huijari hän ei ollut.