Tunnelmia ensimmäisen viikon täyttyessä

Viikko tuli täyteen Intiassa. Se tuntuu ikuisuudelta. Ympäristönvaihdos on niin totaalinen. Tässä viime päivien tunnelmia.

Ostan joka toinen päivä 2 litran vesipullon eräästä hole-in-the-wall kaupasta. Sen omistajalla on turbaani päässä, josta arvasin, että hän on sikhi-uskonnon edustaja. Hän veloittaa pullosta 25 rupiaa, kun muualla se maksaa 30 rupiaa. Hän tekee työtä 16 tuntia päivässä 7 päivää viikossa. Hän on omistanut kaupan 36 vuotta. Sitä ennen se oli hänen isänsä vuokraama. Hänellä on 2 aikuista poikaa, vaimo kuoli 6 vuotta sitten. Hänen mukaansa kaikki uskonnot ja Jumalat ovat OK. Kaverilla on hammaskalusto vinksin vonksin ja puheesta on vähän vaikea saada selvää. Leppoisa kaveri kuitenkin. Hänellä on aikaa jutella. Asiakkaita ei ole jonoksi asti.

Tänään tapasin ravintolassa englantilaisen miehen, joka on ollut 9 vuotta Intiassa tekemässä bisnestä (hän valmistaa Himachal Pradeshissa "matkapelejä", en kysynyt tarkemmin mitä ne ovat). Seuraavaksi hän saa 5 vuoden viisumin maahan. Hän viihtyy hyvin Intiassa, vaikkei osaa hindiä kovin hyvin. Englannilla pärjää. Hänen Intian harrastuksensa alkoi, kun hänen kaverinsa kävi Intiassa ja hän lähti pian sen jälkeen Intiaan itsekin ja piti näkemästään. Hän on kyllä yllättävää kyllä sekasyöjä. Kasvisruoka maistuu hänelle kuitenkin ihan hyvin.

Minulla on ollut ripulia varmaankin 4 päivää. Vähäinen uloste tulee 2 kertaa päivässä ulos nopeasti ja vetisenä. Muita oireita ei juuri ole. Muutaman kerran päivässä yskittää, kun olo on vähän huono. Soittaisin vakuutusyhtiön sponsoroimaan SOS Internationaaliin, jos vain puhelin toimisi. Jos ripuli jatkuu vielä päiviä, niin pitänee mennä lääkäriin, vaikkei mieli tekisi. Matkaoppaan mukaan ripulia voi itselääkitä antibiooteilla, mutta nekään eivät hirveästi innosta. Seuraan tilannetta. Olo on muuten OK. Yritän hoitaa ripulia huomenna banaaneilla.

Katuelämä on hektistä, mutta hotellihuoneessa voi levätä. Huone on tosi hyvä. Henkilökunnasta 2 osaa englantia, 2 ei. Ensimmäinen vaatepesukin on suoritettu - 120 rupiaa 2 paidasta, 2 alushoususta ja 2 parista sukkia. Käyn suihkussa kerran 3 päivässä. Samalla vaihdan vaatteet. Paita on kuitenkin märkä jo tunnin parin kuluttua vaihdosta, joten vaatteiden vaihdossa useammin ei ole järkeä. Huoneen hinta oli ekat 2 päivää 850 rupiaa, 10 seuraavaa päivää 800 rupiaa ja 7 tulevaa päivää luultavasti 700 rupiaa. Syy halvempaan hintaan on se, että en ota viimeisen viikon aikana aamiaista - kahvi/tee + 4 paahtoleipää munakas välissä. Huoneessa on jopa ilmastointilaite, mutta kattotuuletin on riittänyt hyvin. Oma vessa on todella mukava.

Sähkökatkoja on melkein joka päivä. Onneksi hotellissa on oma sähkögeneraattori, niin pimeässä ei tarvitse pitkään olla. Ylijännitesuoja olisi hyvä hankkia kännykän ja tabletin lataamiseksi. Muuten laitteet voivat hajota. Sähköverkossa on jännitepiikkejä.

Intialainen liikenne on vasemmanpuoleista. Myös kävelijät noudattavat yleensä vasemmanpuoleista liikennettä. Eli ohiajavat autot ja riksat tulevat takaa, eikä niitä siten näe. Täytyy vain toivoa ja rukoilla Allahia, että ne eivät aja päälle. Kaistoja ei juuri ole, joten autot, riksat ja kävelijät sukkuloivat vapaasti. Kadunylitys on kävelijälle vaikeata. Liikennevaloja ei ole monesti autoillekkaan, saati sitten jalankulkijoille. Kun tulee pieni rako liikenteeseen, niin katu täytyy ylittää ripeästi. Täällä käytetään äänimerkkiä kulkuneuvoissa ahkerasti. Tuntuu, että puolet ajomatkasta töötti on päällä. Melu on sanoinkuvaamaton, kun kaikki toimivat niin. Monet leveätkin (3 kaistaiset) kadut ovat yksisuuntaisia. Nekin ovat täynnä kulkuvälineitä aina. Pakokaasua riittää. Joillakin on kasvosuojus nenän ja suun päällä.

Köyhille on tarjolla ostettavaa kaupasta 5 rupialla. Sillä saa pussillisen erilaisia snäksejä. Paino pussilla on 15 - 25 grammaa, yleensä 20 grammaa. Kovin kylläiseksi niistä ei tule. Niitä pitäisi syödä 10 pussia. Mutta hinta ei ole paha. Köyhälläkin on varaa ostaa niitä.

Eilen ja tänään sain vaihdettua vanhoja seteleitä pankissa. Eilen sain 40 kappaletta 100 rupian seteleita, tänään 2 kappaletta 2000 rupian seteliä. Huomenna ja ylihuomenna pitää vielä vaihtaa vanhoja seteleitä. Eilen piti täyttää 2 kaavaketta ja 1 pankkisiirtokuittia muistuttava lomake. Tänään minut ajettiin pois samasta pankista. Syy oli se, ettei samassa pankissa muka saa vaihtaa rahaa kahdesti. En ole kuullutkaan moisesta säännöstä. Menin toiseen pankkiin, jossa minut kutsuttiin pian jonon hänniltä sisälle pankkiin. Säästin siinä 1-2 tuntia. Rahanvaihdossa pitää antaa myös valokopio passista. Tämänpäiväisessä pankissa piti kirjoittaa lomakkeeseen myös vaihdettavien seteleiden sarjanumerot. Yksi seteliuudistuksen syy on se, että ihmisillä jemmassa olevat suuret setelimäärät saadaan pankkitileille valvottavaksi ja verotettavaksi. Joillakin on kuulemma ollut miljooniakin rupioita jemmassa kotona suurina seteleinä. Nyt nämä piilorahat tulevat julkisiksi. Talletuspakkoa on kuitenkin myös kierretty. Suuret setelimäärät on talletettu useamman henkilön tileille, jottei yhdelle tilille ole tullut silmäänpistävän runsaasti rahaa, jota viranomaiset sitten syynäisivät. Suurista rahamääristä pitää antaa selvitys, mistä ne ovat kertyneet. Toinen tapa kiertää talletuspakkoa on ollut ostaa kultaa. Pelkästään Mumbaissa ostettiin setelien mitätöimisilmoitusta seuranneena muutamana tuntina 250 kiloa kultaa selvästi yli markkinahintaan. Ihmettelen vain, miten kultakauppiaat pääsevät eroon mitätöidyistä seteleistä. Setelien mitätöinti kosketti 86% liikenteessä olevasta seteliarvosta. Vielä tänäänkin kyseltiin ravintoloissa, onko minulla 100 ja 10 rupian seteleitä. Kaiken käteisen muuttaminen uusiksi seteleiksi vie viikkoja ja pankkijonoissa saa jonottaa tuntikaupalla.

Delhissä tehtävää: loppujen setelien vaihto, 2 SIM-kortin hankinta (kännykkä ja tabletti), junalipun osto Gujaratiin, mahdollinen lääkärissäkäynti.

Tämän hetken matkasuunnitelma: 3 viikkoa Delhissä, 2 kuukautta Gujaratissa, 2 kuukautta Tamil Nadussa, viikko Delhissä. Voin käydä katsomassa kirjeenvaihtoystävääni Mumbaissa Gujaratin ja Tamil Nadun välissä. Matkakohteet on valittu osaamieni kielten mukaan. Osaan vähän hindiä, gujaratia ja tamilia (ainakin aakkoset). Se helpottaa elämää. Nepaliakin osaisin, mutta se jää seuraavien matkojeni kohteeksi. Ei kaikkea kerralla. Matkatahtini on leppoisa. Ei tule stressiä.